Syyskuun ensimmäisenä vuonna 1997, maailma näki tragedian. Siitä seurasi hälinä. Prinsessa Dianan kuolemasta syytettiin mediaa, autonkuljettajaa, sekä monia muita, ennen kuin kansan syylliset katseet kääntyivät kuningasperheeseen päin. Me näemme häivähdyksen millaista elämä oli tuolloin Buckinghamin palatsissa. Kuningasperhe ei brittiläisten mukaan reagoinut Dianan kuolemaan inhimillisesti. He vaihtoehtoisesti sanoivat, että se oli yksityisasia tai ettei prinsessa Diana ollut enää kuningasperheen jäsen Charlesin ja Dianan eron jälkeen, tai me suojelemme Dianan ja Charlesin kahta poikaa, tai jättäkää meidät suremaan yksin. Mutta Britannian kansan mukaan kuningatar (Helen Mirren) perheineen oli kylmä ja välinpitämätön. Mutta jos hän itse olikin se, joka kärsi kaikista eniten? Nuoren pääministerin askelissa vasta valittu Tony Blair, vetoaa että kuningatar Elisabeth II surisi julkisesti ja toisi näin inhimillisyyden Englannin monarkiaan.
Ohjaaja Stephen Frears luo uudestaan yhden viikon vuodesta 1997 varmoilla vedoilla. Prinsessa Diana on kuvissa vain arkistomateriaaleissa sekä uutispätkissä, jotka loistavasti ilmentävät hänen olemisestaan ihmisten prinsessana. Alexander Desplatin musiikki, romanttista ja suurta, ilmaisee täydellisesti elokuvan tunnelmaa. Käsikirjoitus toimii erinomaisesti, lavastus ja puvustus on hienoa, mutta ei ylipursuavaa. Kuvaus ja leikkaus toimivat myös hienosti.
Jokainen näyttelijävalinta The Queenissa on valittu oikein ja he suoriutuvat hienosti rooleistaan, mutta silti kyseessä on yhden naisen ylistys. Elossa olevan henkilön näytteleminen vaatii rohkeutta, mitä ei joka näyttelijältä löydy, mutta Helen Mirreniltä sitä ei puutu! Mirreniä on maailmalla suitsutettu paljon, eikä suotta. Hän on tähän päivään asti dominoinut naispääosa-kategorian palkintoja, häviten ainoastaan kaksi: yhden Meryl Streepille ja toisen Ellen Pagelle. Stephen Frearsin ohjauksesta aiemmin Oscar ehdokkaiksi ovat päässeet Judi Dench, Glenn Close, Michelle Pfeiffer, Angelica Huston ja Annette Bening. Mutta tällä kertaa tuskin jäädään ehdokkuuteen vaan noustaan voittajaksi. Tämä on Mirrenin kolmas kerta ehdokkaana, ja taitaapi olla ensimmäinen voitto. Tämä suoritus jos mikä ansaitsee Oscar-pystin. Hän ei vain näytä samalta kuin esikuvansa, hän on omaksunut hänen pienet ilmeensä, eleet ja kävelytyylin, häntä katsoessa luulisi katsovansa oikeaa Elisabeth II. Viileän kuningattaren lisäksi hän on vastuuntuntoinen isoäiti, automekaanikko sekä ulkoilmaihminen, joka yksin ollessaan kaikessa hiljaisuudessa Englannin luonnon keskellä päästää pari kyyneltä. Dianan vaiko median ja kansan aiheuttaman stressin vuoksi?
Stephen Frearsin uusin ohjaus The Queen on kerännyt ylistystä ympäri maailman, ja on nyt kuuden Oscarin ehdokkaana: elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, naispääosa (Mirren), musiikki ja puvustus. Tämän vuoden parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaista olen nyt nähnyt neljä, ainoastaan Kirjeitä Iwo Jimasta puuttuu, ja taso on ollut kova. Kaikki neljä ovat täyden viiden tähden elokuvia, harvoin on ollut näin monta loistavaa elokuvaa ehdolla pystin saajaksi. Helen Mirrenkin pelkästään kuningatar Elisabeth II:n roolissa riittäisi syyksi maksaa elokuvalipun hinta.
nimimerkki: Mara
