Edward Norton tulkitsee Brucen vaatimattomana ja herkkänä ihmisenä, johon ujo äänikin täsmää.

6.4.2009 20:48

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Incredible Hulk
Valmistusvuosi:2008
Pituus:114 min

Ensimmäinen, muutama vuosi sitten ilmestynyt Hulk-elokuva, ei tarjonnut katsojalle oikein mitään, mitä Marvel-elokuvalta olisi voinut toivoa. Se vedettiin liian ylidramaattiseksi ja -pitkäksi, siitä puuttui toimintaa eikä itse Hulkia näkynyt ruudussa tarpeeksi useasti. Onneksi kuitenkin tämä uudempi Hulk-teos, The Incredible Hulk, täyttää kaikki Marvel-elokuvan kriteerit.

Bruce Banner (Edward Norton) yrittää elää mahdollisimman hiljaista elämää Brasiliassa sijaitsevassa slummikorttelissa. Hän tienaa elantonsa vaatimattomasti virvoitusjuomatehtaalla ja yrittää löytää vastalääkettä ”sairauteensa”. Mutta kun Bannerin supervoimia himoitsema Yhdysvaltojen hallitus löytää hänet, on Brucen löydettävä vastarohto entistä nopeammin hyppysiinsä.

Juoni ei ole kovinkaan kummoinen, eikä siihen panosteta kuin pelkästään elokuvan alkuvaiheessa. Kun Hulk astelee ruutuun, juoni unohtuu ja genre vaihtuu salaman nopeasti täysveriseksi toiminnaksi. Toki väliin ängetään pientä pakollista ”kädestäpitelyä”, niin kuin nykyajan supersankarifikoissa on tapana. Ei se vieläkään saa kyynelehtimään, mutta kun typerät moraalisaarnat ja turhat lässytykset on karsittu pois ja näyttelijät osaavat hommansa, jaksaa sitä seurata ilman mitään pahempaa mielenkiinnon herpaantumista. Itse Hulk on toteutettu ulkomuodoltaan varsin näyttävästi ja yksityiskohtaisesti, ja välillä siitä saadaankin melko pelottava ja raaka olento, vaikka CGI-örkki vielä onkin.

”Hulk…Smash!”

Hyvä, että The Incredible Hulkiin on saatu paljon pätevämpi Bruce Banner kuin Eric Bana oli. Edward Norton tulkitsee Brucen vaatimattomana ja herkkänä ihmisenä, johon ujo äänikin täsmää. Liv Tyler osaa tehdä hahmostaan kaikin puolin fiksun ja ymmärtäväisen naisen, ja neitokaisen näyttelykin pelaa. William Hurtin tyypillinen itsekäs isähahmo on niin kliseinen kuin vain mahdollista, eikä hän sitä mitenkään erityisen hyvin onnistu tulkitsemaan. Myös Tim Roth on pahisroolissaan liian tavanomainen ja tylsä, mutta ulkomuodoltaan rooliin sopiva.

Leffan voisi tituleerata huonoksi sarjiselokuvaksi, jollei siinä olisi tyylikkäillä tehosteilla tehtyjä tappelukohtauksia. Eiväthän erikoistehosteet elokuvaa tee, mutta kun juoni ja muutamat henkilöhahmot ovat jotenkuten kunnossa, nousee raina helposti yli muiden edellisvuoden supersankarielokuvien.

Arvosteltu: 06.04.2009

Lisää luettavaa