Ylensyönti, Ahneus, Laiskuus, Kateus, Viha, Ylpeys, Himo.
Seitsemän kuolemansyntiä. Seitsemän tapaa kuolla.
Rutiinietsinnän aikana löydetään ateriansa keskelle murhattu mies. Joku on kirjoittanut sanan “mässäily” jääkaapin taakse. Pian paljastuu toinen yhtä raaka murha ja sen rikospaikkaan on kirjoitettu sana “ahneus”. Poliisit William Somerset (Morgan Freeman) ja David Mills (Brad Pitt) laskevat nopeasti yhteen yksi plus yksi – ja saavat vastaukseksi seitsemän. Liikkeellä on psykopaattinen sarjamurhaaja (Kevin Spacey), joka systemaattisesti murhaa uhrinsa seitsemän kuolemansynnin mukaan. Missä ja milloin tapahtuu seuraava murha?
Amerikkalaisen elokuvan ylittämätön tyylinikkari David Fincher on löytänyt paikkansa elokuvan historiassa synkällä ja brutaalilla mestariteoksellaan. Hänellä on myös riittänyt uskallusta tehdä elokuvasta sen verran rujo, ettei sillä voiteta Oscareita. Fincherin komean kuvallisen tyylin ohella onnistumisen avainasemassa ovat synkkyys ja rankat sadekelit, kuvaus ja lukuisat kamerakulmat, sekä Andrew Kevin Walkerin ovela ja älykäs käsikirjoitus, joka on raastavan nerokasta ja piinaavaan tunnelmallista tekstiä, mitä yksikään käsikirjoittaja voi koskaan keksiä.
Brad Pitt ja Morgan Freeman ovat elokuvan kuninkaita loistavilla suorituksillaan, molempien tehdessä parhaimmat roolinsa vähän aikaan. Freemanin vanha ja väsynyt rikosetsivä tuo arvokkuutta, vakuuttavuutta ja malttia julman sarjamurhaajan jahtiin, kun taas Pittin nuori kukonpoika ei ymmärrä sen olevan taidoilleen liikaa, ennen kuin on myöhäistä. Gwyneth Paltrow on Millsin Tracy-vaimona yllättävän posiitivinen tapaus, tuoden tarinaan lisää energiaa. Itse pääpiru John Doeta esittävä Kevin Spacey on kerrassaan mahtava, ja on yksi niistä näyttelijöistä, jotka osaavat tulkita sarjamurhaajaa upealla tavalla.
Elokuva oli ehdolla parhaan leikkauksen Oscar-palkintoon vuoden 1996 Oscar-gaalassa, mutta hävisi Apollo 13 -elokuvalle. Yli 327 miljoonan dollarin lipputuloilla se oli seitsemänneksi eniten tuottanut elokuva vuonna 1995.
Yhteenvetona Seitsemän on David Fincher -klassikko, jonka synkeä tarina loihtii tunnelmaltaan sopivan, painostavan kellertävän värisävyn, joka kihisee ilkeää maailmanlopun tunnelmaa.
