[movie]Julma miekka[/movie] (1982) oli 1980-luvun barbaaribuumin varhaisia klassikoita, jolle lupailtiin jatkoa jo alkuperäisen elokuvan lopputeksteissä. Ympyrä sulkeutui viimein vuonna 2010, kun ohjaaja Albert Pyun sai valmiiksi kauan odotetun jatko-osan Tales of an Ancient Empire.
Valitettavasti elokuvalla ei ole maininnan arvoista yhteyttä ensimmäiseen osaan. [movie]Excalibur[/movie] -henkinen keskiaikaestetiikka on vaihtunut miekka ja sandaali -kaupunkiin aavikon laidalla. Barbarismista ei ole tietoakaan, vaan Kevin Sorbo pitää kapakassa sukukokousta ja haaveilee ryöstösaaliista, josta katsoja ei koskaan näe vilaustakaan. Välillä kuvataan vampyyrinaisten eroottissävytteistä kiemurtelua siniseksi valaistussa luolassa, ja elokuvan lopussa samaisessa luolassa käydään kaikkien aikojen antiklimaattisin yhteenotto hyvän ja pahan välillä.
Armeliaasti elokuvalla on ketsoa vain tunti ja kymmenen minuuttia. Lopputekstejä tulee tosin vielä vartin verran, vuosituhannen alun toiminta- ja kauhuleffoista muistuttavan uusiometallin säestämänä.
Lavasteet ja puvustus ovat suhteellisen hienoja. Ääniraidalta löytyy muutama menevä biisi, ja hidastempoiset, riitasointuiset heviriffit sopivat taustalle yllättävän hyvin. Muuta hyvää elokuvassa ei sitten olekaan. Verenimijäteeman ja värisuotimien ylikäytön yhdistelmä saa koko elokuvan näyttämään kämäisen goottibändin ylipitkältä musiikkivideolta. Mukana on myös pari Playstation 2 -henkistä CGI-kohtausta. Elokuvan pahin synti on kuitenkin sen tylsyys. Ö-elokuvistaan tunnettu Pyun on ylittänyt itsensä ja tehnyt miekka ja magia -elokuvan, jossa ei ole lainkaan miekkoja eikä magiaa.
Elokuvan tuotantoprosessi oli pitkä ja vaikea. Eräässä vaiheessa Pyun tiettävästi kierrätti elokuvan raakaversiota Thaimaassa ja coneissa saadakseen rahaa hankkeensa viimeistelemiseen. Alkuperäisessä suunnitelmassa Julman miekan sankari Talon oli suuruutensa päivinä seikkaillut ympäri maailmaa ja siittänyt koko joukon äpärälapsia. Jatko-osassa äpäräin oli määrä kokoontua yhteen ja käydä taistoon Talonin vanhan vihollisen Xusian vampyyritytärtä vastaan. Lee Horsleyn oli määrä palata vanhaan rooliinsa ikääntyneenä sankarina, ja esikoispojan rooliin lupailtiin Val Kilmerin, Steven Seagalin ja Christopher Lambertin kaltaisia nimiä.
Rahojen loputtua elokuvan juoni pantiin uusiksi, pääosaan pestattiin Sorbo ja Horsleyn rooli muutettiin cameoksi. Pyun päätti lisäksi, että Tales of an Ancient Empiresta tulisi esiosa suunnitteilla olleeseen scifi-vampyyrielokuvaan Red Moon. Toimintakohtauksiin ei ollut varaa, joten alkuun ja loppuun lisättiin pitkät kertojaäänen osuudet, ja taustalle sommiteltiin storyboard-kuvia kuvaamatta jääneistä kohtauksista. Varsinainen juoni kerrotaan niissä, ja siksi itse elokuva koostuu kapakassa istuskelusta. Hämmentävänä yksityiskohtana taustalla on silloin tällöin kuultavissa vaimeita, selittämättömiä pieruääniä.
Kiinnostavaa kyllä, Sorbon aisapareina on neljä vahvaa naishahmoa, joita ei ole lainkaan erotisoitu ja jotka kuvataan Sorbon vertaisina asiaa kuitenkaan tarpeettomasti alleviivaamatta. Kyseessä on siis se aidosti tasa-arvoinen miekka ja magia -elokuva, jota on kaipailtu [movie]Red Sonja[/movie]sta (1985) lähtien. Valitettavasti se on samalla kaikkien aikojen huonoin barbaarielokuva.
