The Lurking Fear

Joku

Full Moonin H.P Lovecraft -adaptaatio, jonka puikkoihin piti alunperin hypätä Stuart Gordon. Näkisin, että Gordon olis varmaan saanut tästä toimivan filmin. Nyt Lurking Fear on kyllä melkoinen pökäle. Ei toki onneksi täysin vailla viihdearvoa. Ihan helppo pala tää oli katsella, ei siinä mitään. Onhan mukana jopa nimiä kuten Vincent Schiavelli ja Jeffrey Combs. Leffan kestokin on taas kerran Full Moonille ominaisesti super maltillinen, lopputekstit lähtee rullaamaan jo tunnin ja kolmentoista minuutin kohdilla. Ei tätä kyllä kovin paljon pidempään olis katellukkaan. Kaikesta paistaa vähän huonolla tavalla se kässärin heikkous. Meininki on sekavaa ja jotenkin juosten kustun oloista. Siis tavallaan visuaalinen puoli ja lavasteet ynnä muut efektit on ihan kohdillaan, mutta juonipuoli ei. Muutenkin loppua kohden alkoi tuskastuttamaan ne örkkimörkit siellä kellarissa, vittu eihän se saaneet mitään aikaseks. Se päämöllikin oli hitaampi kun dementoitunu mummo kaupan kassalla. Hohhoijjaa. Melkosta köntsää tosiaan. No, tää oli kans näitä suoraan videolle tehtyjä leffoja. Täytyy antaa kyllä Full Moonille tuotantoyhtiönä pointseja siitä, että firman päämies Band raapi näitä kyllä aivan törkeellä tahdilla ja pienellä rahalla kasaan. Ja osa on ihan aidosti viihdyttäviä ja hauskoja leffoja. Se mikä kans aina saa mut helposti tarttumaan näihin on juurikin tuo kesto. Vaikka leffa olis ihan totaalisen perseestä, niin ainakaan se ei kestä kolmea tuntia. Minkä helvetin takia tänäpäivänä ihan perus kauhuleffakin saattaa kestää tyyliin kaks ja puoli tuntia? Lyhyt ja ytimekäs meininki pitäis olla, eikä mitään väkisin eeppisiin mittoihin väännettyä skeidaa jossa punanen lanka hukkuu sataan kertaan. No, hukkuu se välillä näissä Full Mooneissakin vaikka kestoa on vaan vähän rapia tunti. Nyt hukkuu jo omakin punainen lanka joten eiköhän tämä ole tässä. Lurking Fear ei edusta mitään Full Moon -kärkeä, muttei se paskinkaan lafkan tekemä leffa ole.