Syvyyksien tappajat

Joku

Natsi-zombien kantaisä Shock Waves on kyllä varsin pätevä pikku kulttiteos. Parhaimpana ansiona ehkä sanottakoon melko sakea tunnelma ja erinomaisen mieleenpainuvat zombit. Ylipäänsä tässä on sellaista vanhan kummituskauhuelokuvan hohtoa, vaikka zombileffa onkin kyseessä. Itse juonikehys on kuitenkin suoraan kuin jostain Twilight Zone -tyylisestä antologiajutusta. Ehkä jossain määrin jopa tälläinen tarina olis toiminutkin paremmin lyhyemmässä muodossa. Esimerkiksi jonkun Creepshow:n yhtenä palasena. No, jokatapauksessa oikein nautittava pätkä tämä on näinkin. Tunnelma on tosiaankin melko unenomainen ja tuo paikoin mieleen jopa Jean Rollinin ja Jess Francon kaltaisten tekijöiden elokuvat, ainoastaan hyvässä mielessä. Mukana on myös tietysti genreveteraanit kuten Peter Cushing ja John Carradine tunnelmaa nostattamassa ja erityisesti Cushing on mystisessä roolissaan loistava. Tän tyyppisiä aavemaisia fiilistelykauhuleffoja ei koskaan ole liikaa, siten Shock Wavesikin on ansainnut ehdottomasti paikkansa lajityyppinsä katalogissa. Vieläpä keskivertoa kirkkaasti muistettavampana harvana teoksena, genressä jossa sitä unohdettavaa kertakäyttökamaa on aivan valtavasti. Tätä on todella helppo suositella jos zombileffoista diggaa. Mutta ei kannata odottaa mitään ultra-räväkkää toimintaseikkailua kuitenkaan, vaan hitaahkoa tunnelmointia.