Aki Kaurismäen elokuva roskakuski Nikanderin ja valintamyymälän kassan Ilonan rakkaudesta.
Arviot
Näyttää suomalaisen elämän epätoivon, surun ja ahdistuksen ajautumatta kuitenkaan apatiaan.
Nikander on suomalainen mies: työskentelee roskakuskina, juo kaljaa, eikä usko sosiaaliseen kanssakäymiseen ellei ole aivan pakko. Eräänä kauniina, harmaana päivänä hän tapaa Ilonan, Valintalon kassaneidin. Kyseinen päivä olisi voinut olla kuten kaikki muutkin päivät roska-autoineen ja -tynnyreineen, mutta Nikander ei ole ikinä ennen kokenut samankaltaista läheisyyttä mitä tulee laastarin laittamiseen haavalle. Tässä julmassa ja kylmässä […]
leffatykki
Arvosteltu: 08.05.2006
Näyttelijätyö on kauttaaltaan laadukasta ja Kaurismäelle ominaisesti vähäeleisyyteen pyrkivää.
Varjoja paratiisissa on ensimmäinen Kaurismäki elokuva, josta olen aidosti pitänyt. Nikander oli minulle tuttu jo elokuvasta Rikos ja rangaistus, mutta siinä tämä Pellonpään esittämä hahmo oli kettumaisen juonikas, kun taas tässä elokuvassa Nikander on alhaisesta yhteiskunta-asemastaan huolimatta ylpeä ja suoraselkäinen mies. En muuten edelleenkään tiedä onko näillä kahdella Nikanderilla muuta yhteistä kuin esittäjänsä. Nikander (Pellonpää) […]
mauge
Arvosteltu: 07.02.2006
Aki Kaurismäen ”Varjoja Paratiisissa” (vaiko enemminkin ”Paratiisia Varjoissa”?) on siitä erikoinen elokuva, että se jatkaa resuisen päähenkilönsä Nikanderin kautta Kaurismäen mainiota Dostojevski-sovitusta ”Rikosta ja Rangaistusta” eräänlaisessa henkisessä mielessä. ”Rikoksessa ja Rangaistuksessa” Nikander oli päähenkilö Raskolnikov-Rahikaisen työkaveri, joka työskenteli osaansa tottuneena duunarina teurastamolla, harjoitteli vähän englantia paremmaksi ja intoili tukholmalaisessa yliopistossa opiskelevan siskonsa puolesta. Myöhemmässä ”Varjoparatiisissa” Nikander on joutunut roskakuskin hommiin, koettaa edelleenkin petrata englantiaan ja käy katsomassa mielisairaalaan ajautunutta siskoaan, jonka yliopistoura veikin menestyksen sijaan hullujenhuoneelle. Tykkäisin ajatella, että mitäpä jos myös ”Rikoksen ja Rangaistuksen” Petrovitsh-Pennanen (Esko Nikkari) samaan henkeen oli aiemmassa leffassa poliisi, mutta ajautui myös Nikanderin tapaan roskakuskiksi, koska sama näyttelijä on tässäkin mukana ja koettaa kovasti muuttaa olosuhteitaan paremmiksi vaikka vain tragediaa onkin tarjolla? Nikanderin kaveri Rahikainen ajautui vankilaan, Rahikaisen pidättänyt poliisi roskakuskiksi ja Nikanderin vankilatuttu samoihin ”paskahommiin”, joten ”Rikoksen ja rangaistuksen” täiteemat ja olosuhteiden muuttamisen vaikeudet ovat osa myös työläistrilogian ensiosaa.
”Rikokseen ja rangaistukseen” löyhästi yhdistettynä leffa onkin oikein hyvä ja duunarimman makuinen henkinen jatko, jos aiempi osa oli osin myös juro salapoliisitarina. Näyttelijät ovat tässä nasevia ja leffan maailma rosoisen realistinen, vaikkakin myös koko ajan kaurismäkeläiseen tapaan hahmojaan ymmärtävä ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen. Roskamiehet ja kassaneidit eivät edelleenkään näinäkään päivinä saa sen kummempaa arvostusta kuin esimerkiksi siivoojatkaan, jolloin leffan kohtaus, jossa Nikander ja kassaneitityttöystävä käännytetään ravintolasta nakkikioskiin, otti hyvällä tavalla hiukan päähän, vaikka kyllähän ihmiset helposti toisiaan arvottavat pelkästään ulkoisenkin olemuksen perusteella. Tietty ankeus ei kuitenkaan pilaa tunnelmia, joissa on myös tunnelmalliset musiikkivalinnat. Tästä jää ihan mielenkiinnolla odottamaan, millainen trilogian seuraava leffa on…tämä ainakin oli ”Rikoksen ja Rangaistuksen” tapaan iskevä, hienoa että tällaisiakin on!