Teorema (1968)
- Tunnetaan myös nimillä:
- Theorem
- Ensi-ilta: 01.01.1971
- Ohjaajat:
- Pier Paolo Pasolini
- Käsikirjoittajat:
- Pier Paolo Pasolini
- Pääosanäyttelijät:
- Andreas Jose Cruz Soublette, Anne Wiazemsky, Laura Betti, Massimo Girotti, Silvano Mangano, Terence Stamp
- Maat:
- Italia
- Kielet:
- italia
Saman kategorian TOP-leffoja
Kommentit
Villetys
Käyttäjä
25.05.22 klo 01:53
Teorema on aika keskinkertainen draamaelokuva Pier Paolo Pasolinilta ja se on paikoiten aika pitkäveteistä seurattavaa. Juonessa Terence Stampin esittämä salaperäinen muukalainen saapuu asumaan varakkaan perheen luo. Jonkin aikaa heillä asuttuaan ja perheenjäseniä autettuaan hän päättää jatkaa matkaansa ja sen jälkeen alkaa perheessä outoja asioita tapahtumaan. Perheen isä lahjoittaa omistamansa yrityksen työntekijöilleen, äiti alkaa harrastamaan seksiä tuntemattomien kanssa, tytär vaipuu transsiin ja naispalvelija saa yliluonnollisia voimia. Juoni on elokuvassa varsin mielenkiintoinen, mutta valitettavasti se etenee pitkästyttävän hitaasti. Luvassa pitäisi olla jonkinlainen aikansa kohuelokuva, mutta ei tämä mitään erikoista mielestäni tarjoa. Näyttelijät ovat myös aika keskinkertaisia ja kukaan ei tee mitään kovin muistettavaa roolityötä.
ratisti
Käyttäjä
15.10.13 klo 17:24
Elokuvassa punatukkainen poika miettii (lasi)maalausta tehdessään:
"On löydettävä täysin uusia tekniikoita, jotka eivät muistuta mitään aikaisempia teoksia. Se ei saa olla lapsellista eikä naurettavaa. Luomme oman täysin uuden maailmamme. Siinä ei saa olla yhtymäkohtia entiseen. Se on uusi, niin kuin tekniikatkin. Ei saa huomata, että taiteilija on surkea, omituinen, lahjaton - ei yhtään parempi kuin mato, joka kiemurtelee säilyäkseen hengissä. On saatava aikaan vaikutelma neroudesta. Täydellisyydestä. Kuin teos perustuisi tuntemattomiin sääntöihin, joita ei voi arvostella. Kuin hullu! Lasia lasin päälle, koska kykyni eivät riitä korjaamiseen. Kukaan ei saa huomata sitä. Pensseliveto lasiruudulle korjaa mutta ei pyyhi pois. Mutta kukaan ei saa luulla, että teos on töhertäjän ja kyvyttömän miehen työtä. Itsevarmaa jälkeä - jonka taustalla on hienostunut, peloton, lähes röyhkeä päätös. Kukaan ei saa tietää, että pensseliä heiluttaa sattuma. Sattuma ja vavistukset. Kun pensselinveto näyttää ihmeellisen onnistuneelta se on pantava heti suojaankuin lasihäkkiin. Mutta kukaan ei saa käsittää, että taiteilija on säälittävä, vapiseva mielipuoli. Töhertäjä, jonka elämää määrää sattuma ja joka häpeää kuin lapsi - ja rypee melankoliassa - kuin ihminen, joka on murtunut siksi että on menettänyt jotakin iäksi."
En voinut välttyä ajatukselta, että ideologia sopisi hyvin kuvaamaan tämän nimenomaisen elokuvan motiiveja. Toisaalta Teorema on kyllä jäsennelty tarkastikin, vaikkakin varsin omaperäisellä tavalla. Sisällöltään niukka ja tulkinnanvarainen tekele ei herättänyt juuri mitään tunteita tai ajatuksia. Liian vähän se katsojalle mielestäni antaa, ainakin minun ymmärryskykyiselle. Luulenpa, että jää useimmille muillekin. Tietysti on aina niitä, jotka aikoinaan pitivät kovasti keisarin uusista vaatteistakin. Ehkä ohjaaja Pasolini oli laskenut sen varaan ja nauraa nyt partaansa haudan levossa.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu