Onnellista Syntymäpäivää

Joku

Happy Birthday to Me on kyllä ihan mielenkiintoinen tapaus. Tässä on keskiverto-slasheria enemmän hulluja juonenkäänteitä ja ylipäänsä hiukan kunnianhimoisempi ja monitahoisempi tarina. Elokuvan ohjaaja J. Lee Thompson ei myöskään todellakaan ole tunnettu tän kaltaisten filmien ohjaamisesta. Äijä oli ilmeisesti halunnut jo pidempään ohjata trillerin ja oli sitten mielissään tästä elokuvasta. Ohjaus ja kuvaus onkin tässä elokuvassa genreen nähden erityisen hyvää. Myös hahmoissa on jotenkin huomattavasti enemmän tarttumapintaa kuin normaalisti. Sitten kuitenkin on yksi ihan valtava miinuspuoli, joka oikeastaan vesittää tän leffan mulle. Tämä on aivan liian ylipitkä. Tunti ja viisikymmentä minuuttia ei mun mielestä ole slasher-leffalle mitenkään päin perusteltua. Tän imu hyytyy jo kaksikymmentä minuuttia ennen loppua ja leffa vaan jää polkemaan paikalleen. Alkoi ihan tosissaan mielenkiinto hiipua ja sitten kun lopputwisti täräytetään tiskiin olin jo aika lopen kyllästynyt tähän leffaan. Lopetus itsessään on kyllä ihan jees, mutta tästä olis ihan oikeesti pitänyt saksia se parikymmentä minuuttia pois ihan kylmästi. Perinteinen slasher pitäisi lähes poikkeuksetta pitää siinä 90 minuutin keston kieppeillä. Ylipäänsä kauhuelokuvien saralla yli puolentoista tunnin kesto ylitettäessä sitä jännitettä on erittäin vaikea pitää yllä, tarinat kun monesti on melko ohuita. Harva filmi siinä onnistuu.

Kyllä tämä katsomisen arvoinen elokuva oli, mutten näe tällä kyllä mitään uusintakatseluarvoa ainakaan omalla kohtaa. Tuottajapari Andre Linkin ja John Dunningin toinen saman aikakauden slasherfilmi “My Bloody Valentine” onkin huomattavasti tätä parempi teos. Sitä itseasiassa alettiin kuvaamaan tyyliin viikko tämän jälkeen, vaikka se ehdittiinkin julkaista jopa ennen Happy Birthday to Me:n ensi-iltaa.