Notre Damen kellonsoittaja (1996)
Alkuperäinen nimi: The Hunchback of Notre Dame
Rampa, hyväsydäminen kellonsoittaja Quasimodo asuu korkealla Pariisin kattojen yllä, Notre Damen kirkon kellotornissa ja kaipaa muiden ihmisten seuraa. Sitä hänen kaitsijansa, julma tuomari Frollo ei salli. Quasimodo livahtaa salaa Houkkien Juhlaan ja tapaa siellä mustalaistyttö Esmeraldan. Esmeralda kohtelee Quasimodoa kuin vertaistaan ja Quasimodo uskoo löytävänsä oman paikkansa yhteiskunnassa!
- Ensi-ilta: 22.11.1996
- Ohjaajat:
- Gary Trousdale, Kirk Wise
- Käsikirjoittajat:
- Christine Blum, Geefwee Boedoe, Victor Hugo
- Pääosanäyttelijät:
- Charles Kimbrough, Demi Moore, Jason Alexander, Kevin Kline, Paul Kandel, Tom Hulce, Tony Jay
- Maat:
- USA
- Kielet:
- englanti
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Elokuvien piilotetut pääsiäismunat
Easter egg:eillä, eli suoraan suomennettuna pääsiäismunilla, tarkoitetaan virtuaalisessa maailmassa jonkun median sisään piilotettuja viestejä, vitsejä, tarkoi... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Ludil
Käyttäjä
(Edit. 14.6.2021) Disneyn kunnianhimoinen ja ilahduttavan synkkä Victor Hugo-mukaelma "Notre Damen kellonsoittajasta" on kaiken kaikkiaan yhtiön klass... Lue loput
barros
Käyttäjä
Synkkiä ja unohtumattomia asioita tapahtuu, kuten pahiksen uunin kanssa keskustelukohtaus sekä mustalaisneidon monet vaiheet (tanssiesiintymiset). Pii... Lue loput
Tähtisumua
Käyttäjä
Ihan symppis leffa, mutta tempoa tiputtamalla ja hahmoihin enemmän syventymällä olisi ollut vieläkin parempi.
Arvostelut
Videot
Kommentit
Ludil
Käyttäjä
14.06.21 klo 10:10
(Edit. 14.6.2021) Disneyn kunnianhimoinen ja ilahduttavan synkkä Victor Hugo-mukaelma "Notre Damen kellonsoittajasta" on kaiken kaikkiaan yhtiön klassikkoanimaatioiden kirkasta kärkitasoa aiheen ja toteutuksensa puolesta, ellei jopa Se paras. Se mikä konseptissa miellyttää, ja paljon, on sen yleissivistävä ja massoja kosiskelematon riskinotto: Hugon lohduttomasta ja ennen kaikkea surullisesta tarinasta ei ole helppoa kuvitella koko perheen elokuvaa, mutta tämän paremmin siinä ei luultavasti pysty enää onnistumaan. Tematiikka kiteytyy klassikkokirjan aseman kunnioittamiseen ja sen joidenkin teemojen esittelyyn, jolloin elokuvan synkänkomea Notre Dame kaikkine loistoineen ja varjoineen, sen käytävillä hartaina kummittelevat gregoriaaniset sävelet sekä elokuvan parhaimpiin kohtauksiin lukeutuvat liekit ja niiden loimussa seinille ilmestyvät sielun tuomarit ikään kuin resonoivat kirjallisen mestariteoksen kunniaa.
Elokuvan taiteellisuuden korkeatasoisuus on eräitä sen kiistatta parhaita ominaisuuksia, minkä vuoksi leffan äärelle palailee joskus mieluusti uudelleen, ihan vain ihaillaakseen keskiaikaisen/renessanssiaikaisen Pariisin elävyyttä, värikkyyttä ja yksityiskohtia. Sen musiikki on myös valtavan vaikuttavaa: intohimoista, mahtipontista ja ikään kuin keskiajan kirkkomusiikkitradition ansiokkaampia säveliä rakkaudella ja arvostuksella korostavaa. Ilokseni huomasin, että ihan pelkästään musiikin ansiosta tälle on olemassa myös erikseen "Victor Hugon kirjaa mukailevan Disney-elokuvan musikaalin" konseptinsa, jossa tarinasta on poistettu piirretyn lapsekkaat piirteet, jossa Frollon hahmosta on tehty inhimillisempi, jännittävämpi ja sisällökkäämpi, ja jossa lopetus on alkuperäisteoksen raakaa lopetusta mukaileva - kenties tyydyttävin päätös, jonka nyt toistaiseksi tiedän tälle kertomukselle, johon on vaikeaa toisaalta ehdottaa sellaista lopetusta, joka olisi tyydyttävä kaikille hahmoille (kirjassa se on perusteltu mutta tyly, tässä animaatiossa se on liian simppeli ja turkasen, kaiken muun huomioon ottaen, ristiriitaisen onnellinen?). Joka tapauksessa korostan tällä kappaleella siis sitä, että elokuvalliset taideansiot voivat toisinaan olla ylittämättömät ja tuoda uusiakin piirteitä, olla mukana uudessa taideadaptaatiossa, sillä se musikaali on oikein hyvä.
...josta tullaan siihen johtopäätökseen, että on hienoa että Disneyllä on joskus ollut munakasta menoa - siitä ammentava status on eräitä syitä sille, miksi se on nykyisin ensisijassa rahaa ja nostalgiaa (vaan ei niinkään laatua) takova sampo.
barros
Käyttäjä
15.04.21 klo 00:10
Synkkiä ja unohtumattomia asioita tapahtuu, kuten pahiksen uunin kanssa keskustelukohtaus sekä mustalaisneidon monet vaiheet (tanssiesiintymiset). Piirun verran jäädään neljästä tähdestä ja katsoin sen enkun kielellä, jolloin ääninäyttely jää ehkä kotomaisen kielen varjoon.
Tykkäsin ja annan suosittelut, sillä tämän parempaa viidettä tuskin on tehnyt tekovuoden jälkeen. Juonessa kelllonsoittajaa kohtaan tullaan näkemään pilkkaa ja väkivahva kyttyräselkä nousee suostaan ja pimeän puolensa voittaa lopulta sankarin ottein sekä näyttää mistä pesee ja tarvittaessa linkoaa.
Tähtisumua
Käyttäjä
24.03.18 klo 01:04
Ihan symppis leffa, mutta tempoa tiputtamalla ja hahmoihin enemmän syventymällä olisi ollut vieläkin parempi.
dbgirl
Käyttäjä
26.01.18 klo 15:55
Minulla on vaikeuksia Disneyn kanssa. Haluan nähdä niitä tarinoita mutta ilman musikaalinumeroita. No eihän se tietenkään onnistu. Tässäkin oli aluksi vaikeaa, mutta joistain lauluista pidinkin yllättäen, kuten siitä Helvetti-laulusta takan ääressä, se oli todella vaikuttava kohtaus. Leffan loppu oli muutoinkin hyvin dramaattinen, vaikka oikeastaan sitä oli koko leffa. Tarina syrjäytymisestä, jäämisestä yhteiskunnan ulkopuolelle, on sekä koskettava, pelottava että hauska. Mielestäni gargoilit olivat hupaisia, kuten myös se onneton vanki joka joutui koko ajan ojasta allikkoon. Tässä oli vahvat, hyvin tehdyt hahmot. Katsoin enkkuäänin ja suomitekstein, en kuullut mitään vikaa alkuperäisäänissä. Minulla ei ollut nostalgialaseja päässä koska en (tätäkään) Disneyn leffaa lapsena nähnyt. Tuomari Frollon alkuperäisääni oli todella hyvä, kuulostikin oikeasti pahikselta, sellainen sopivan hillitty, syvä pelottava ääni. Leffa myös näytti hyvältä. Minulle tämä on yksi niistä harvoista Disney-leffoista mistä olen pitänyt. Yllättävän synkkä tarina. Nyt vihdoinkin tiedän tämänkin, koskaan en ole kuullut mistä tämä edes kertoo. Laulujen takia joudun alentamaan arvosanaa, muuten tulisi nelonen. Laulut eivät ole varsinaisesti huonoja, mutta minä vain odotan musikaalinumerolta enemmän. Harvassa ovat tosin sellaiset joista pidän...
shinji
Käyttäjä
01.09.16 klo 21:52
Pienenä tämän elokuvan teemoista ja yksityiskohdista ei ymmärtänyt puoliakaan, joten leffa sopii hyvin myös aikuisten katsottavaksi. Tämä on Pinokkion kanssa synkimpiä Disneyn elokuvia, piirrosjälki on hienoa, samoin suomi dubbaus on todella hyvä. (Erityisesti Frollo on paljon parempi suomi- kuin alkuperäisversiossa) Quasimodo on symppis hahmo, Esmeralda on hyvällä tavalla erilainen naishahmo - mutta edes lapsena en pitänyt gargoileista enkä Phoebuksesta. Elokuvan alkukohtaus musiikkeineen on kuulunut aina suosikkeihini, sen sijaan loppu on vähän tylsä, surullisempi loppu olisi sopinut kokonaisuuteen paremmin. 3½ tähteä.
Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 | Seuraava sivu