Lapatossu (1937)
Ratatyömaan eteneminen pysähtyy tormakan emännän vastarintaan suosittujen kansanhahmojen varaan rakennetussa komediassa.
- Ensi-ilta: 31.10.1937
- Ohjaajat:
- Toivo Särkkä, Yrjö Norta
- Käsikirjoittajat:
- Ensio Rislakki, Ilmari Turja
- Pääosanäyttelijät:
- Aku Korhonen, Eino Kaipainen, Jorma Nortimo, Kaarlo Kartio, Laila Rihte, Lilli Sairio, Siiri Angerkoski, Väinö Hellén
- Maat:
- Suomi
- Kielet:
- suomi
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
Kuvat
Kommentit
mauge
Tähtääjä
23.05.12 klo 23:43
”Töihin, töihin!”, sano Lapatossu, mutta useimmiten tämä manööveri jäi ajatuksen tasolle, ja nimenomaan hänen itsensä kohdalla. Lapatossu oli oman aikansa huippusuosittu hahmo, jonka hyväntahtoinen huumori iski suureen yleisöön. Lapatossu oli ensimmäinen kotimaisen komediaelokuvan kestohahmo, jota sitten seurasivat Pekka Puupää ja Uuno Turhapuro.
Aku Korhosen esittämä Lapatossu on harmiton ja hieman laiskanpulskea ukkeli, joka ei mielestäni ole mikään kuoliaaksinaurattaja. Hänen sidekickinsä eli Vinski (Kaarle Kartio) on paremminkin se koominen hahmo, tosin ehkä tahattomasti, koska oikeasti hän vaikuttaa yksinkertaisen ihmisen prototyypiltä.
Tämä kaksikko pyörii rautatietyömailla, mutta varsinainen uurastus ei kuitenkaan ole heidän juttunsa. Silti molemmat ovat äärimmäisen pidettyjä työporukan sisällä. He ovat ns. hauskuuttajia, joita jokainen toimiva työyhteisö tarvitsee pysyäkseen kasassa. Lapatossun luontaiseen olemukseen kuuluu lisäksi sovittelun taito, joka aika ajoin nousee työmailla arvoon arvaamattomaan. Varsinkin siinä vaiheessa, kun tielle sattuu kiukkuinen Laurilan emäntä (Siiri Angerkoski), jonka tilusten halki junarataa pitäisi rakentaa.
Lapatossu ja Vinski hyppäsivät elokuvamaailmasta todellisuuteen, kun puolustusvoimat tarvitsi varsinaisten sotatoimiensa tueksi mieltä piristäviä viihdytysjoukkoja. Lapatossu oli ryhmän suosituimpia. Se todistaa millaista voimaa tämä hahmo säteili omassa ajassaan ympärilleen.
En ole mikään kovin suuri Lapatossufani, siksi annan vain kaksi tähteä. En voi silti olla huomaamatta muutamia taidokkaasti rakennettuja chaplinmaisia kohtauksia, joissa tilanne ja tekeminen on saatu näyttämään itsessään niin absurdilta, että komedian syntymekanismi on yksinkertaisuudessaan siinä.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu