Karmea morsian (2016)

Alkuperäinen nimi: The Abominable Bride
Miksi Thomas Ricoletti yllättyy nähdessään vaimonsa vanhassa hääpuvussaan? Koska hän kuoli vain muutama tunti sitten. Nyt rouva Ricolettin haamu vaeltaa kaupungin kaduilla kosto mielessään. Holmesin ja Watsonin on pantava peliin kaikki nokkeluutensa, kun heillä on vastassaan koston enkeli haudan takaa. Totuus kammottavasta morsiamesta paljastuu vielä! Emmy-palkitut Benedict Cumberbatch ja Martin Freeman nähtiin ensi kertaa valkokankailla ylistetyissä rooleissaan Sherlock Holmesina ja tohtori Wat... Lue lisää
- Tunnetaan myös nimillä:
- Sherlock: the Abominable Bride
- Ensi-ilta: 03.01.2016
- Ohjaajat:
- Douglas Mckinnon
- Käsikirjoittajat:
- Arthur Conan Doyle, Mark Gatiss, Steven Moffat
- Pääosanäyttelijät:
- Amabda Abbington, Andrew Scott, Benedict Cumberbatch, Mark Gatiss, Martin Freeman
- Maat:
- Englanti
- Kielet:
- englanti
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit

Ludil
Käyttäjä
Kah, kun tuli huomattua vasta nyt, että tätä ”Uuden Sherlockin” osittain 1800-lukuista spesiaaliepisodia ”Karmeaa morsianta&rdq... Lue loput

Leffa Timppa
Käyttäjä
Tämä jouluspesiaali ei tarjoa samaa nerokkuutta kuin itse sarja ja jättää enemmänkin vain häiritsemään. Oli ihan hi... Lue loput
Kommentit
Ludil
Käyttäjä
09.11.18 klo 20:26
Kah, kun tuli huomattua vasta nyt, että tätä ”Uuden Sherlockin” osittain 1800-lukuista spesiaaliepisodia ”Karmeaa morsianta” pystyy näköjään kommentoimaan erikseen. Jaksoa uudestaan silmäilleenä fiksaan asian nyt, kun ainahan yksittäisiä jaksoja on erityisen hauskaa puntaroida.
Ajan myötä on käynyt niin, että kun olen antanut ”Uuden Sherlockin” kypsyä mielessäni ja antanut aivosolujeni vertailla muitakin Holmes-versioita, olen vaikuttunut siitä, miten hyvin sarja onnistuu luomaan illuusioita pätevyydestään, koska lopultahan siinä on tasan yhtä paljon mainion hyviä (silmää iskevä huumori, pääosannäyttelijät) kun ihmeen mauttomia ratkaisuja (Moriarty, Mary, alla olevan tarinan fiksoituminen ähäkuttimaiseen kikkailuilveilydraamaan). Muutenkin konsepti häiritsee jollain lailla kaltaistani varhaismummoa, joka on mieltynyt Doylen kirjoihin: vastaavanlaisen sarjan saisi esim. myös Cyrano de Bergeracista. Ehdotan, että 2010-luvun fiktiivinen Cyrano voisi olla ”Uuden Sherlockin” tyylisesti autistinen hipsterihippi, joka kerää rahaa nenäleikkaukseen Twitterissä julkaisemiensa runojen avulla, mutta koska taidetta arvostamattomat moukat eivät lämpene Twitter#hashtag-runoudelle, Cyrano toimii myös verkkosivujensa konsultoivana lemmentohtorina, jonka nenäkompleksi estää outolintua astumasta bunkkeriyksiöstä reaalimaailmaan. → Vastaavasti kuten ”Uuden Sherlockin” kanssa, haluaisin nähdä ”Uuden Cyranon” ja pitäisin jotain sen yksittäistä elementtiä mahtavana samalla kun vähitellen voimistuva sisäinen pieruääneni huutaisi miten nykyaika pännii, miten typerä sarja on ja miten vanhat klassikot ovat kirjallisina takkavalkeamateriana aina miellyttävämpiä. Suhteeni ”Uuteen Sherlockiin” on täten kompleksinen, mutta kiitosta annan siitä, että sen tekijät ymmärtävät viihdyttävyyden päälle.
Viktoriaaninen jakso ei lievennä kahtiajakautuneita tuntemuksiani. Pidin puvustuksesta, tunnelmasta ja tutusta kaikkensa tekevästä kunnianhimoisuudesta, vaikka samalla ärsyynnyin viktoriaanisen tarinan pointille – todellako kaikki linkittyy vain nykypäivän jutun ratkaisemiseen? Todellako kaikki vanhan ajan patinasta linkittyy nykyajan ideologiaan? Vastaavasti nauroin osuville Doyle-vitseille vaikka samalla ärsyynnyin niiden näsäviisaudesta. Joo hauskaahan se on, ettei rouva Hudsonia todella juurikaan koskaan mainita niissä kirjoissa, mutta onko sitä pakko ylikorostaa ikään kuin pilkaten kirjoja ja samalla aiempia Sherlock-sarjoja, joissa rouva Hudson on kuitenkin yleensä vakiohahmo? Koska tämän sarjan versio Moriartysta on alusta asti kuulunut omaan kaikkien aikojen huonoimpien ja raivostuttavimpien pahisten TOP-listalle, jonninjoutava Sherlock & Moriarty & vesiputous-kohtaus sai verisuoneni paukkumaan. Vesiputouskohtaus on ikoninen ja eräs kirjasaagan käänteentekevimmistä kohtauksista, mutta jos tämäkin liittyy lopulta vain siihen, miten nykypäivän Sherlock saa nykypäivän juttunsa handlatuksi, niin voi huokaus. Kaikesta huolimatta viihdyttävä jakso olisi mielenkiintoinen omana erillisenä versionaan, kun toisaalta näen sen myöskin kurkistuksena Sherlockin näkemyksiin muista, mutta sen linkittyminen muuhun sarjaan tekee siitä tarkoituksettoman ja sekavan. Onneksi Cumberbatchin Sherlock muistuttaa siinä määrin Star Trekin Spockia (ei niinkään Sherlockia – Basil Rathbone on Sherlock, se originaalein Sherlock), jota olen rakastanut viimeiset viisitoista vuotta, että kestän sillä rakkaudella kaiken ruudulla olevan.
Leffa Timppa
Käyttäjä
25.03.18 klo 16:01
Tämä jouluspesiaali ei tarjoa samaa nerokkuutta kuin itse sarja ja jättää enemmänkin vain häiritsemään. Oli ihan hienoa nähdä Benedict Cumberbatch ja Martin Freeman Holmesin ja Watsonin rooleissa Doylen luomassa alkuperäisessä maailmassa, mutta väkinäisen tuntuinen yhteys sarjaan ja nykyaikaan tuhosi alussa hyvältä vaikuttavan kokonaisuuden.
Edellinen sivu | 1 | Seuraava sivu