Isle of Dogs (2018)

Tarina 12-vuotiaasta Atari Kobayashista, korruptoituneen pormestari Kobayashin suojatista. Kun kaikki Megasakin kaupungin lemmikkikoirat karkotetaan Kaatopaikkasaarelle, Atari kaappaa juniorilentokoneen ja lentää saarelle etsiäkseen henkivartijakoiransa Spotsin. Saarella hän ja hänen uudet sekarotuiset ystävänsä aloittavat eeppisen seikkailun, joka tulee määrittämään koko kaupungin kohtalon ja tulevaisuuden.
- Ensi-ilta: 11.05.2018
- Ohjaajat:
- Wes Anderson
- Käsikirjoittajat:
- Jason Schwartzman, Kunichi Nomura, Roman Coppola, Wes Anderson
- Pääosanäyttelijät:
- Bill Murray, Bob Balaban, Bryan Cranston, Edward Norton, F. Murray Abraham, Greta Gerwig, Harvey Keitel, Jeff Goldblum, Koyu Rankin, Scarlett Johansson, Tilda Swinton
- Maat:
- Saksa, USA
- Kielet:
- englanti
Kommentit
Titan90
Käyttäjä
19.10.20 klo 18:09
Vähän erilaisella visuaalisella ilmeellä tuotettu teos syrjityistä ihmisen parhaista ystävistä. Japanilainen hirmuhallitsija on nimittäin päättänyt, että koirat kielletään kokonaan ja pakkosiirretään kaukaiselle saarelle pärjäilemään keskenään niin kuin parhaaksi kokevat. Miehellä ei taustalla ole pelkkää koiravihaa, vaan hän omien sukujuurtensa vuoksi pitää vahvasti kissojen puolta ja niinpä päätyy kyseisenlaiseen määräykseen. Lähtökohdat elokuvalle ovat siis melko erikoista, kuten ulkoasukin.
Suunnitelma kusee kuitenkin siinä kohtaa, kun hallitsijan sukulaispoika ja perillinen kiintyy omaan vahtikoiraansa siinä määrin, että lähtee etsimään tätä vielä karkoituksen jälkeenkin päätyen turvattomana villien koirien saarelle. Asiat eivät toki ole niin huonosti, mutta pahimpia uhkakuvia luodaan ilmoille ja propagandakoneisto vahvistaa niitä. Samalla tarinan kehitystä seuraillaan pienen koirajoukon silmin, jossa hahmojen kehitystä tapahtuu pienissä määrin ja kokonaisuus päätyy mukavasti plussan puolelle.
Isle of Dogs ei tosiaan ole mikään ihan jokapäiväinen vastaantulija elokuvamaailmassa, vaan sitä voinee pitää lähes uniikkina tapauksena. Erikoinen tarina-asetelma ja animaatioratkaisu varmistavat sen. Juonikin on riittävän kiinnostava ja mukaan saadaan hieman poliittista ulottuvuutta, niin kädessä on oikeastaan varsin hyvä kokonaisuus. Jotain pientä jäin vielä kaipaamaan, jotta lopputulos olisi ollut todella merkittävä, mutta kyllä se tälläisenäkin menee mukisematta.
Uytp7
Tähtääjä
25.07.19 klo 01:29
Nerokasta, upeaa ynnä omalaatuista jälkeä, jälleen kerran, yhdeltä aikamme auteurilta. En kykene uskomaan juuri kenenkään muun olevan kykeneväinen saamaan näinkin utopistista konseptia toimimaan tälläisellä kellontarkkuudella. Anderson ylitti silti kaikki odotukseni suunnilleen viidennen kerran ja Isle of Dogs on omissa vihkoissani hyvinkin lähellä täydellisyyttä. Ääninäyttely pelittää loistavasti, leffan maailma vilisee omanlaistaan herkkunamia muille aisteille, minkä päälle teos kykenee sekä liikuttamaan että naurattamaan yrittämättä kumpaakaan ylenpalttisesti.
Kun jopa elokuvassa toistuvat gagit eivät menetä tehoaan toiston myötä on kyseessä oltava poikkeuksellisen oivallinen elävä kuva. Pysähtyneessä kuvassa epäilin hieman karvaturrien samaistumispotentiaalia; hölmö minä sillä hauvoja löytyy joka lähtöön ja heille annetaan itse kullekin aikaa tehdä oma vaikutuksensa tarinaan. Toisia Andersonin taiteelliset ratkaisut, toiskätinen humanismi sekä epätavallinen ulkonäkö erottanevat hyvästä filmielämyksestä, mikä on sääli muttei vältettävissä.
Omista lähtökohdistani en voi nipottaa juuri mistään, kertojalla leikkiminen, salaliitot jne. eivät tunnu pelkästään leukajuhan kikkailuilta vaan luovat aidosti ainutlaatuisen leffakokemuksen. FIlmin lopetus sekä vaihto-oppilas olivat hieman njääh, siksi en anna viittä. Andersonin paras työ tähän mennessä, kyllä se täysi napaskybäle sieltä lasahtaa vielä.
dbgirl
Käyttäjä
19.04.19 klo 18:01
En tiedä miksi mutta tunnun aina joko rakastavan tai vihaavan Wes Andersonin leffoja ja tämä kuuluu jälkimmäiseen kategoriaan. Se tuntuu sekavalta, päämäärättömältä, itseään imitoivalta surkealla tavalla, ja siinä oli rutkasti yksityiskohtia joista en pitänyt lainkaan (kuten Nutmegin ja Spotsin, vai kumpi koira se oli, liian inhimillistetty ällö rakkaus-sivujuoni ja tulkkaajan 4. seinän rikkominen). Minulle jäi tästä vain inhottava tunne, vaikka jotkin vitsit olivatkin hyviä ja visuaalisesti tämä näytti kivalta. Väsynytkin tämä oli. Pisteet kivoista koirista ja visuaaleista.
TatiTeThird
Käyttäjä
13.02.19 klo 22:06
Epäröin hetken antaa tälle täysiä pisteitä, mutta en ole pitkään aikaan innostunut näin kovasti mistään leffasta. Ihan käsittämättömän luova, hauska ja fiksukin leffa. En vain voi kuin rakastaa Wes Andersonia ja tämän mittaamatonta tyylitajua. Haluan nähdä tämän vielä monta kertaa uudestaan!
Nosfecoff
Käyttäjä
20.05.18 klo 22:01
Arvioisin Isle of Dogsin olleen käynnissä korkeintaan viitisen minuuttia sinä hetkenä, kun minä vain yksinkertaisesti päätin sen olevan viiden ja puolen tähden arvoinen elokuva ja yksi parhaista koskaan näkemistäni asioista. Elokuva antaa parin minuutin välein tai useamminkin syyn häkeltymiseen ja hengen haukkomiseen silkan puhtaan nerokkuutensa ansiosta, enkä päiviä katselun jälkeenkään vielä tiedä, mistä voisin edes aloittaa sen ylistyksen arvoisten osa-alueiden listaamisen ja kuvailemisen.
Mitäpä tässä turhia siis turisemaan. Muutaman seikan voin kuitenkin pitkällisen miettimisen jälkeen mainita. Leffa on järkyttävän hienon näköinen ja kuuloinen. Tunnetut ja taivavat ääninäyttelijät pidättäytyvät lastenelokuvamaisesta ylinäyttelystä. Huumori on älykästä, ja sitä on paljon - täydellisessä tasapainossa vakavuuden kanssa. Ehkä kaikkein upeinta tässä kaikessa on kuitenkin se asia, jonka jokainen koirien kanssa vuosia tai vuosikymmeniä elänyt katsoja tulee huomaamaan: teos ymmärtää koiria. Nämä koirat eivät ole ihmisen lailla käyttäytyviä, ihmisen kanssa englanninkielisellä puheella kommunikoivia ja kahdella jalalla käveleviä tyypillisiä elokuvien eläinhahmoja. Nämä koirat ovat koiria. Erilaisista taustoista tulleita, erilaista elämää kokeneita, aitoja ja uskottavia koiria.
Edellinen sivu | 1 2 | Seuraava sivu