Amy (2015)
Vain kaksi albumia julkaissut Amy Winehouse on kiistatta yksi brittiläisen musiikin suurimpia ikoneita. Hänen lauluääntään on kuvailtu yhdistelmäksi Billy Holidayta, Dinah Washingtonia ja Sarah Vaughania. Amy Winehouse oli poptähti täynnä soulia, rajoja rikkova musikaalinen lahjakkuus. AMY pureutuu tähden elämään sensaatio-otsikoiden läpi, kertoen tarinan lahjakkaasta artistista, joka menehtyi aivan liian varhain.
- Genret:
- Dokumentti
- Valmistusvuosi:
- 2015
- Pituus:
- 127 min
- Ensi-ilta: 10.07.2015
- Ohjaajat:
- Asif Kapadia
- Pääosanäyttelijät:
- Amy Winehouse
- Maat:
- Iso-Britannia
- Kielet:
- englanti
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Ajatuksia Oscareista
Yhdysvaltain elokuva-akatemian jakamat Oscar-palkinnot löysivät vuonna 2015 ansioituneet uudet omistajansa sunnuntain 28. ja maanantain 29.2. välisenä yönä Suo... Lue loput
Elokuva- ja tv-vuosi 2015
Kulunut vuosi poikkeaa edeltäjästään melkoisesti mitä tulee elokuvatarjontaan. Siinä missä 2014 kankaiden suosikeiksi nousivat suurten tekijöiden suurelokuvat ... Lue loput
Aiheeseen liittyvät uutiset
Odotettu voitto ja yllätys: DiCaprio sai Oscarin, Spotlight ylsi parhaaksi elokuvaksi
88. Oscar-gaala on päättynyt ja viime vuoden parhaimmat elokuvat ja niiden tekijät palkittu. Valkoihoisten valtaa kilpailussa kommentoineet ja gaalan boikotoin... Lue loput
Mahdolliset voittajat – lista Oscar-veikkaajille
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ratkeaa, ketkä tänä vuonna vievät himoitut Oscar-patsaat muassaan. Vaikka kaikkia ehdokkaina olevia elokuvia ei olekaan ... Lue loput
Saman kategorian TOP-leffoja
Suosituksia
Kommentit
afterman
Käyttäjä
Bean
Käyttäjä
Kommentit
afterman
Käyttäjä
23.09.18 klo 23:15
Liian nuorena kuolleen soul tähden traaginen tarina rip Amy Winehouse 1983-2011
Bean
Käyttäjä
26.03.17 klo 14:28
Traaginen ja koskettava dokkari lahjakkuudesta, oman tien kulusta, menestyksestä ja sen kestämättömyydestä. (4/5)
JohnRambo
Käyttäjä
23.03.17 klo 21:44
Elokuu 2012. Ollaan Interrail-reissulla kahden kaverin kanssa saavuttu viimeiseen kohteeseemme Lontooseen. Saman illan aikana löydämme itsemme kännipäissään Sohon alueelta baarista nimeltä Jazz After Dark. Mesta täynnä upeita maalauksia Amy Winehousesta ja taustalla pauhaa jazz-bändi. Puuttuis vaan röökinsavu, mutta sen on EU kieltänyt jo vuosia aiemmin. Baaritiskin takana tuoppeja tarjoilee äijä, joka ikänsä ja ulkonäkönsä puolesta menis Winehousen faijasta läpi (ei tiedetty silloin miltä se näyttää). Parin ryypyn jälkeen kaveri uskaltaa käydä kysymässä ukolta tätä. Ite yritin estellä tätä, koska laulajan kuolemasta ei ollut kulunut vielä kauaa ja olis ollut tosi kiusallista jos se nyt olisikin ollut sen faija. Winehouse oli uransa alussa esiintynyt siellä baarissa usein ja baarin omistaja oli perhetuttuja.
Joopa joo sen pituinen se. Nykyään tulee näihin kommentteihin horistua mitä sattuu, vaikka eihän tän sivun pitäisi mikään mun "ploki" olla.
Amy-dokkari herätti tosi kaksijakoisia fiiliksiä. Tykkään artistista tosi paljon, vaikka ihan faniksi en sanoisi. Leffa on täynnä sellasta arkistomatskua, mitä todella harva musadokkari pystyy heittämään pöytään. Toisaalta siitä päästään myös leffan eettiseen ongelmaan. Oon ihan varma, että Amy Winehouse ei olisi halunnut että minä katson niitä vanhoja kotivideoita mitä hänen kaverit ovat hänestä kuvanneet. Tähän mua ei vakuuta se, että perikunta on antanut tekijöille vapaat kädet matskun näyttämiseen ja leikkaamiseen.
Tästä päästään leffan toiseen ongelmaan. Vitunmoiseen katsojan manipulointiin. Tuntuu siltä, että kaikki Winehousen väärät valinnat johtuvat kaikki milloin poikaystävästä, isästä milloin managerista. Kas kun ei räntäsateesta. En siis todellakaan kiistä mahdollisuutta, että kyseessä on herkkä taiteilija, joka kerännyt itselleen vääränlaisia ihmisiä. Mutta kun dokkari tekee tällaisia vammasia oletusketjuja kysymättä kommenttia asianosaisilta. Esimerkki: Amyn kanssa kahdestaan narkkaava poikaystävä "ei halua, että Amy lopettaa koska silloin hän ei itse voi hyötyä laulajan tuloista". Mahdollista. Mutta poikaystävän kommenttia ei kuulla ja tämänkin toteamuksen heitti joku täysin ulkopuolinen. Toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa, sillä tämän tyylisiä juttuja dokkari on täynnä.
Kuitenkin osittain just näistä kahdesta mainitusta, vittumaisesta tekijästä johtuen dokkari on todella vangitsevaa katsottavaa. Tekijöillä on todellakin tarinankerronta hallussa. Mun piti katsoa tätä korkeintaan puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, mutta kahmasin koko paskan kerralla ja nukuin sitten lyhyemmät yöunet. Tässä on hienosti yhdistetty Winehousen lyriikat ja miten ne istuvat hänen aina silloiseen elämäntilanteeseen.
Tämä myös onnistui siinä tavoitteessa, että kunnioitan Winehousea artistina vieläkin enemmän. Naisen lahjakkuus on ihan törkeän ällistyttävää, siis sellaista että itseä ei kehtaa enää tällaisen nähtyä edes kutsua muusikoksi. Artistin tuotanto lähti myös kovaan kuunteluun ja paljon upeita biisejähän tuolta löytyykin. Lopputeksteissä "Valerien" lähtiessä soimaan vähän jopa herkistyin. Siitäkin huolimatta, että leffantekijät olivat ihan vitun törkeästi näyttänyt paparazzivideota Winehousen ruumispussista.
Mainittakoot nyt vielä loppuun se, että jos itse olisin ollut vaikka samoissa kaveriporukoissa, kuin nuori Winehouse joskus esim. joskus 19-vuotiaana niin olisi ollut ihan helvetin "safe bet" että olisin kuolannut tämän kissan perään.
Kevyet mullat.
(Yle Areena)
Lassomies
Käyttäjä
10.03.17 klo 18:43
Ihmiskontaktia vierastavalla kengälläkin on sen verran empatiakykyä, että Amy naulitsee ja koskettaa kahden tunnin ajan. Julkisuutta edeltäneestä Amystä kuvatut kotivideot palvelevat sitä kullanarvoista funktiota, ettei tarina vieraannuta rahvasta kertomalla mistään toisen ulottuvuuden myyttisestä olennosta. Amyn kiistattomille lahjoille dokkari on palvelus ja tämän omat kappaleet mukailevat näppärästi tarinan käänteitä.
Kuitenkin maku on poissa jo samana iltana. Dokumenttielokuvan lajityyppiä sitoo journalistinen etiketti ilmeisesti niin paljon, ettei totuutta haluta pimittää ja jättää oleellisia hetkiä Amyn uralta pois, mutta onhan dokumentaristeilla silti valta valita, mihin näkökulmaan keskittyä. Nyt se on se jokaista taiteilija-biografiaa noudattava suuren lahjakkuuden tragedia, josta löytyy kaikki tutut pääpiirteet ja loppukuvissa vallitsee sanaton, mutta sitäkin audiovisuaalisempi voivottelu. Ei puutu kuin kylähullu päivittelemästä, kuinka "saatoimme antaa tämän tapahtua O_O" Se, että avaimia ja ratkaisuja edes yritetään löytää tuntuu auttamatta väärältä. Amyn aikuisiän henkilöhahmon ja kohtalon syihin ja syypäihin ei tarvitse varsinaisesti kuin ohimennen vihjata, mutta sekin on riittävästi antamaan yksinkertaistavan osoittelun halpa tunne. Olisi ihan mielettömän särmikästä, jos ratkaisujen etsinnässä tulisikin vastaan vain jatkuvia umpikujia ja pointteja, jotka kumoavat aiempia pointteja. Oikeastaan Martin Scorsese on pilannut monia leffoja opettamalla, että nykyaikainen tapa moralisoida on olla moralisoimatta. Tai tehdä se sarkastisella / käänteispsykologisella tavalla, kuten Simpsonit usein. Sanomaltaan Amy on niin kovasti yrittävä, mutta niin monesti nähty, että se on jo tahattomasti melko mitäänsanomaton.
dbgirl
Käyttäjä
26.02.17 klo 18:29
Hyvä henkilödokumentti joka loppua kohden muuttuu yhä surullisemmaksi ja surullisemmaksi. Kaikki lähtee poissaolevasta isästä, mutta syytä on myös huumeita käyttävässä poikaystävässä ja raadollisessa mediassa.
Amy Winehousesta piirtyy tässä kuva aidosti hetkessä elävänä luonnonlapsena. Nimenomaan lapsena, tuntuu kuin hän olisi jäänyt henkisesti murtuneen lapsen tasolle joka näkyy ihan jopa fyysisesti. Amyllä sattui olemaan taiteellisia lahjoja jonka kautta hän pääsi purkamaan tuntojaan, ja häntä itseään surettikin ne ihmiset jotka eivät siihen pysty ja lopussa kirosi omaa lahjaansa sillä näin media pääsi rietostelemaan hänen ongelmillaan. Oli järkytys nähdä joidenkin juontajien todella ikäviä kommentteja ihmisestä joka tarvitsee hoitoa eikä suinkaan julkista nöyryytystä.
Hänestä on yllättävän paljon videomateriaalia, jopa paljon ennen tähteyttä. Tuo materiaali on hienosti koostettu, ajoittain tämän tekijät tosin pyrkivät selvästi dramatisoimaan asioita mutta sitä nyt kaikki dokumentit tekevät. Amy oli harvinaisen helppo kuvattava ja se varmaan auttoi asiaa. Sitä vain rupesin ihmettelemään kenen elämää kuvataan videokameralla noin paljon, ja oliko silläkin osuutensa asiaan. Minun teki mieli monesti mennä halimaan häntä. En tajua miksi kukaan ei tehnyt asialle yhtään mitään vaikka kaikki merkit olivat jo lapsena selvästi esillä. Surettaa että ihminen kuoli aivan turhaan ja että tarvittiin tällainen dokumentti osoittamaan että näin ei ikinä saisi käydä. Tehkää ihmiset läheisillenne palvelus ja viekää hoitoa tarvitseva hoitoon, tai edes olkaa hänelle läsnä.
Faneille pakollista katsottavaa, musadiggareille myös suositeltava dokkari. Itse en kuulu hänen faneihinsa, vaikka joistain biiseistä pidänkin, mutta tämä oli silti kiinnostavaa katseltavaa.
Edellinen sivu | 1 2 | Seuraava sivu