Jäätävä polte aiheutti ilmestyessään melkoisen kohun täällä pikkuisessa koto-Suomessa. Neuvostoliiton kritiikiksi tarkoitettu, armaasta ex-itänaapuristamme täysin karrikoidun kuvan antava äärettömän väkivaltainen räpellys kun ei juuri peittele neuvostovastaisuuttaan. Jos juttua kuitenkin tarkastellaan läheisemmin, huomataan että Neuvostoliitto ei olisi itselleen juuri parempaa propagandaa voinut ostaa; ainakin allekirjoittaneella sympatiat olivat koko ajan neukkujen puolella.
Kupletin juoni on nimittäin seuraava: kolme amerikkalaista nuorta, Savoy (Norris), Mitch (Durham) ja K.C. (Coburn), kännäilevät eräässä perin tutussa pohjoismaassa lomaillessaan. Matka alkaa kuin turistikierros, tyypit ihastelevat Helsingin kauniita maisemia, Silja Linen laivoja ja pohjoista napapiiriä. Hetken mielijohteesta äijät luikahtavat Neuvostoliiton puolelle – aamulla heput tajuavat että olisivat voineet toimia viisaamminkin, mutta sen sijaan että ottaisivat yhteyttä viranomaisiin he päättävät ryhtyä tappamaan silmittömästi neuvostoliittolaisia siviilejä ja sotilaita. Vankilaanhan sitä päädytään ja se onkin kova vankila: vankien ainoa huvitus kun on pelata šakkia käyttämällä ihmisiä nappuloina. Kuolema on jokapäiväinen vieras ja meno on muutenkin äärimmäisen kurjaa. Onneksi paikalla on tummahipiäinen ”Amiraalina” (Thalmus Rasulala) tunnettu korsto, joka on onnistunut rakentamaan itselleen kokonaisen lukaalin vankilan vartijoille tuntemattomaan nurkkaan. Kuinkas sitten käykään, se selviää vain elokuvan katsomalla.
Katsotaanpa nyt totuutta silmiin: Jäätävä polte on aivan karsea elokuva. En elättele mitään luuloja Neuvostoliitosta vapauden luvattuna valtakuntana, mutta on vaikea uskoa, että Gorbatšovin (mm. Nobelin rauhanpalkinnon saaja) Neuvostoliitossa olisi ollut tällainen pohjoiskorealainen meininki: tuskinpa normaalit vankilat ihan tuollaisia olivat, ja vankilan arki muistuttaa kovasti enemmänkin Siperian tai Natsi-Saksan työleirejä joskus kaukaisella 1940-luvulla, kuin glasnostin ja perestroikan aloittaneen maan vankiloita. Militarismi-nuppi on myös käännetty yhteentoista: joka ainoaa maamerkkiä – ei vain raja-asemia, vaan esim. rautatiesiltoja, paikallisia tuppukyliä, piskuisia (lämmittämättöämiä ja lämpöeristämättömiä) puukirkkoja, yksinäisiä maatiloja (eikö Neuvostoliiton maatalous perustunutkaan kolhooseihin?), rekkateitä ja ränsistyneitä latoja – vartioi joukko sotilaita… Ja nimenomaan joukko: pienimpäänkin neuvostokarjalaiseen tuppukylään tuntuu mahtuvan komppaniallinen hampaisiin asti aseistettuja, panssariautoin varustettuja asevelvollisia.
Kiehtovana yksityiskohtana voi kuitenkin mainita, että Savoy, Mitch ja K.C. pärjäävät parilla revolverilla ja dynamiittipötköllä varustettuna varsin hyvin näitä ammattimaisen koulutuksen saaneita joukkoja vastaan. Vaasan veri ei vapise, eikä näköjään amerikkalainenkaan – ainakaan Pahan Valtakunnan sotilaiden edessä. Muutenkin meininki on överiamerikkalaista. Ohjauksesta vastaava Renny Harlin epäilemättä tahtoi tehdä Jäätävästä poltteesta ”tyylikkään” ja kansainväliseen levitykseen kelpaavan. Mutta kuten myös surullisen kuuluisan Loordi-leffan (eli ”Dark Floorsin”) kohdalla, tämä tarkoittaa mielikuvituksetonta ulkomaisten vaikutteiden (tässä tapauksessa amerikkalaisten b-toimintaleffojen) matkimista ja mielivaltaista yhdistämistä järjettömään, hataraan kokonaisuuteen. Vai oliko käsikirjoittajakaksikolle Harlin ja Markus Selin liikaa pohtia tuotantovaiheessa eräitä kysymyksiä, jotka listaan oheisessa luettelossani:
Selkeimmät loogiset virheet Jäätävä polte –elokuvateoksessa
[LIST]
[*]Mikseivät Savoy, Mitch ja K.C. ota yhteyttä viranomaisiin?
[*]Mikseivät he luikahda saman tien rajan ylitse, vaan lähtevät matkailemaan syvemmälle Neuvostoliitton?
[*]Miksi he aloittavat välittömästi varastelun tajuttuaan etteivät voi heti päästä rajan yli?
[*]Miksi he reagoivat kaikkiin neuvostoliittolaisten toimiin väkivallalla?
[*]Miten he pärjäävät surkeilla pyssyillään raskaasti aseistetuilla neuvostosotilaille?
[*]Miksi neuvostoliittolaisten pitäisi uskoa heidän selitystään, kun heidän silmittömän väkivaltaisuutensa vuoksi on järkevää olettaa että he ovat esim. vakoojia?
[*]Mistä ihmišakkia pelaavat saavat ruokaa? Koko vankilassa ei näy annettavan ruokaa ihmisille.
[*]Miten ”Amiraali” on saanut rakennettua itselleen kokonaisen takalla varustetun kirjaston vankilaan salaa vartijoilta?
[*]Miksi hän odottaa amerikkalaisten saapumista paikalle, eikä karkaa omia aikojaan?
[*]Miksi hän kuljettaa muistelmiaan housuissaan?
[/LIST]
Aivottoman juonen takaa löytyy yhtä heppoinen tuotanto. Mike “Chuckin poika” Norris on roolissaan siedettävä, Steve Dorham ja David Coburn kelvollisia hekin, mutta muuten mitään erityisen tasokasta näyttelyä ei nähdä, poikkeuksena ehkä Thalmus Rasulala ”Amiraalin” roolissa, joka roolinsa typeryydestä huolimatta onnistuu tekemään hahmostaan jopa jollain lailla kiehtovan ja karismaattisen. Sivuhenkilöihin sen sijaan ei ole juuri jaksettu panostaa, sen enempää käsikirjoituksen kuin näyttelynkään saralla – ja kyllä nuo keskushenkilötkin on paljolti jätetty yhden luonteenpiirteen varaan, eikä melko rutiininomainen näyttely asiaa juuri paranna, em. Rasulalaa lukuun ottamatta.
Mitä itse elokuvakerrontaan tulee, Harlin kuljettaa tarinaa kliseitä kylväen: musiikin käyttö ja tarinan kehitys noudattaa täsmälleen sitä kaavaa, mitä sopii odottaakin. Huvittavimmillaan tämä näkyy erityisesti kohtauksessa, jossa ”Amiraali” koulii Savoyta kostoa varten – mahtipontinen musiikki, yhdistettynä kavereihin liittyviin sekunnin mittaisiin välähdys-takaumiin, leuannostoihin, punnerrukseen ja takan edessä loikoiluun on kenties naurettavin koskaan nähty ”nyt noustaan katuojasta” –montaasi (esim. DePalman ”Arpinaamassa” on vähän samantyyppinen kohtaus hyvin toteutettuna). Leffa kannattaakin ottaa puhtaasti tahattoman komedian kannalta. Itse asiassa Jäätävä polte muistuttaa monella tapaa italialaisia post–apocalypse-elokuvia: on jengeihin jakaantunut sekalainen roskasakki ( = vankilan porukka), paha, ulkopuolinen voima ( = Neuvostoliitto) ja rohkea toisinajattelija ( = Savoy) sekä salaperäinen musta mies a-la Fred Williamson ( = ”Amiraali”). Jos vankila olisi korvattu vaikka Manhattanina, kävisi paon ympärillä pyörivä selviytymistarina vaikka ”Pako New Yorkista” kakkosena. Komediana Jäätävä polte meneekin ihan hyvin, ja järkyttävän typerälle tekeleelle saa nauraa useampaan otteeseen.
Lopputuloksena Jäätävä polte on itsensä aivan liian vakavasti ottava yltiöväkivaltainen ja järjetön, naurettavan typerä toimintakokkare, joka kuitenkin puolustaa paikkaansa katsomiskelpoisten b-elokuvien joukossa menevillä toimintakohtauksillaan, järjettömien asetelmiensa synnyttämällä tahattomalla komediallaan ja kidutuspornollaan siinä missä vaikkapa Sergio Martinon ”New Yorkin tuhon jälkeen vuonna 2019”. Mistään laatuleffasta ei kuitenkaan ole kyse. Arvosanani olkoot siis:
Oikeana elokuvana: [stars=1]
Camp-leffana: [stars=3]
Tästä saamme keskiarvon 2/5, joka olkoon lopullinen arvosanani.
