[I]Sengoku[/I]-aikakauden lopussaTakeda Shingen (Tatsuya Nakadai) on säälimätön ja julma valloittaja ja hänen veljensä Nobukado (Tsutomu Yamazaki) pelastaa mitättömän varkaan (Tatsuya Nakadai) kuolemantuomiolta. Yhdennäköisyys on huomattava, joten valtapeluri haluaa hyödyntää resurssia. Valtataistelu Ieyasu Tokugawan (Masayuki Yui) ja Oda Nobunagan (Daisuke Ryu) välillä kiihtyy ja haavoittunut Takeda haluaa kuolemansa salattavan. Varas siis laitetaan teeskentelemään ja myös rupeaa siihen, mutta se on raskasta ja huijauksesta tietävä Takeda Katsuyori (Kenichi Hagiwara) ei asiasta pidä ja lopulta kaksoisolento on hylättävä sillä ilman alkuperäiskappaletta ei kaksoisolennolla ole tarkoitusta.
Elokuvan suuri mestari Aasiasta, Kurosawa Akira teki pitkän ja merkityksellisen uran ja visuaaliselta ilmeeltään ne olivat aina laadukkaita. [I]Sengoku[/I]-aikakautta kuvatessaan Kurosawa taltioi komeita maisemia, värejä, sotajoukkoja ja vaatteita suorastaan nautinnollisella taidolla, mutta koko ajan muistaen että hän ei tee pelkkää kuvaa. Suuren mestarin taidolla hän yhdistää kuvataiteen, kirjallisuuden, teatterin ja musiikin yhdeksi saumattomaksi kokonaisuudeksi joka henkilökuvauksensa rehellisyydellä jyrää melodraamat alleen ja visuaalisella näyttävyydellä kieputtaa CGI:llä koristellut spektaakkelit kanveesiin.
Tarina suuren vaikuttajan kaksoisolennosta jää henkilödraamassa hieman ohueksi, mutta se saattaa johtua suuresta henkilöjoukosta. Tatsuya Nakadai on pelottava sotaherra ja rooliaan suurella tuskalla toteuttava varas ja lopussa tarkoituksen menettänyt varas on surkean uskollinen tuhoutuneelle asialle. Masayuki Yui ja Daisuke Ryu Takedan kilpailijoina ovat laadukkaan ovelia ja erityisesti brutaalia Oda Nobunagaa kuvatessaan Kurosawa käyttää ironiaa kuvaten tämän erityisen kunnianhimoisen ja häikäilemättömän sotaherran mukavana ja seurallisena poliitikkona joka osaa kovien konstien lisäksi neuvottelun ja kansainväliset suhteet ollen silti voimakkaasti oman tiensä kulkija.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja visuaalinen ilme on huippuluokkaa, mutta jää ohjaajansa laadukkaassa filmografiassa heikompien joukkoon mikä ei kuitenkaan ole mikään tuomio. Kurosawa oli alansa kiistaton suurmestari ja ohuitakin elementtejä yhdistäessään hän luo yhtenäisen ja tehokkaan spektaakkelin missä veri on todella punaista silloin kun sitä valutetaan.
