American Gangsterin tarina pohjautuu tositapahtumiin ja Denzel Washingtonin näyttelemään afroamerikkalaiseen gangsteriin Frank Lucasiin. Miljöönä on New York ja teemana heroiinikauppa, jonka avulla Lucasista nousi iso tekijä järjestäytyneen rikollisuuden saralla 1970-luvulla.
Elokuvaa on yllätyksettömästi vertailtu legendaariseen Scarfaceen, mutta samalla sitä voisi vertailla kaikkiin järjestäytyneestä rikollisuudesta tai mafiasta kertovaan elokuvaan, vaikkei se tekisikään oikeutta Ridley Scottin ohjaustyölle. Mikään klassikko American Gangster ei syntyessään ole, mutta silti se on katsottavan arvoinen elokuva lajityypistä kiinnostuneille. Laimeaksi jäävä loppuratkaisu palvelee toki itseään, koska totuuspohjan vääristelyä ei käsikirjoitus alkanut suuremmin järjestellä.
Washingtonin vakuuttavasti esittämä Lucas näytetään häikäilemättömänä mutta perheestään välittävänä miehenä, jonka lämminhenkisyyden taustalla pilkahtelee tinkimätön voitontahto. Hän ei kuitenkaan ymmärrä lopettaa työtään ajoissa ollessaan vielä voitolla. Omin käsin luotu huumebisnes karkaa käsistä, jolloin poliisi ja Russell Crowen eleettömästi näyttelemä Richie Roberts pääsevät Lucasin jäljille.
Varsinaisesti vahvaa tunnelmaa tai hiillostavaa jännitettä ei elokuvaan ole osattu luoda. Musiikkikaan ei säväytä ja melkoisen korviinpistävää on eräässä montaasikohtauksessa kuulla sama biisi, joka soi Jackie Brown –leffan alussa. Juonikuvion käydessä yhä yksinkertaisemmaksi, katsojan tehtävänä onkin vain odottaa, milloin Lucasin elämä huumeparonina päättyy vääjäämättömään kiinnijäämiseen.
Kokonaisuutena Frank Lucasin elämä ja teot on tuotu hyvin esille, lisäksi hänen suhteensa mafiaan luovat hieman syvyyttä tarinaan ja päähenkilön todellisen valtaan New Yorkin Harlemissa. Loppujen lopuksihan Lucas ei ollut mikään suuri pomo, jolla olisi ollut vaikutusvaltaa laajentaa tekemisiään huumekaupan ulkopuolelle, joka tosin tuotti loistavalla tavalla. Hänet oli helppo nitistää.
Elokuvan pituus on aiheuttanut keskustelua ja kyllähän American Gangster on hieman liian ylipitkä. Esimerkiksi Richie Robertsin perheongelmat olisi voinut jättää miltei kokonaan sivuun. Lisäksi tietyllä tavalla kömpelö paradoksi koetaan, kun Richie selittää elokuvan alussa, ettei voi sietää esiintymistä yleisön edessä, mutta niin vain hän täysin luontevasti loppupuolella puhuu täydelle oikeussalille.
Kaiken kaikkiaan American Gangster ei ole kaiken hehkutuksensa arvoinen, vaikka elokuva onkin jakanut jo paljon mielipiteitä. Lajityypistä kiinnostuneille leffan katsomista voi lämpimästi suositella pelkän periaatteen vuoksi, mutta Scarfacen tapaista kulttileffaa tästä ei saa kirveelläkään.
