Ripleyn tarina jatkuu vaikka lusikka lensikin nurkkaan kolmosessa. Kloonaten tiedemiehet palauttavat mimmin takaisin ja samalla herättävät naisen sisällä sikinneen visvaötökän henkiin. Jalostuksen tuloksena Ripleylle tulee ominaisuuksia ötököiltä ja päinvastoin. Tässä vaiheessa tulee mieleen Dolly-lammas, mutta sivuutetaan kloonauksen kauhukuvat toivomalla että kyseessä ei ole harrastelijoiden puuhastelua.
H.R. Giger loi Alien-ötökät antaen samalla visuaalisen linjan koko saagalle. Nelos-Alienissa on onneksi kunnioitettu tässä mielessä perinteitä. Voisi jopa sanoa, että ajoittain kuvat ovat hienointa koko sarjassa.
Se leffan hyvistä puolista. Pahin puoskarointi on tapahtunut käsikirjoituksessa. Tönkkö sanailu suistaa koko Alien-hengen väärille raiteille ja juonikin töksähtelee pahemman kerran.
Jos Alien-ylösnousemus olisi oma irrallinen leffansa, se toimisi paremmin. Nyt vain sattuu pohjalla olemaan kolme osaa jotka sanelivat linjan ohjaajien vaihtumisesta huolimatta. Kokonaisuuteen nelonen ei istu.
Visva, veri ja luoti lentää korostetulla tavalla uusimmassa Alienissa. Tällä Viljamin mielestä yritetään peitellä köykästä tarinaa ja toteutustapaa. Tämä konsti tehoaa varmasti K-16 rajan tienoilla kieppuviin katsojiin, mutta saagaa alusta saakka seuraneille nelonen tuntuu pahasti pummilta. Toivottavasti tämä oli viimeinen Alien. Loppuratkaisusta päätellen Viljami on todennäköisesti harmillisesti väärässä.
