Max Payne (Mark Wahlberg) on rikostutkija, jonka vaimo ja lapsi murhataan raa’asti. Hän tulee kotiinsa vain muutama minuutti murhan jälkeen ja onnistuu tappamaan kaksi murhaajista, mutta kolmas pääsee karkuun. Hän ei kuitenkaan aio luovuttaa hommaa tähän, vaan päättää saada viimeisenkin murhaajan kiinni välittämättä siitä mitä se maksaa. Kostomatkansa varrella hän törmää arkipäivän rikollisiin ja henkilöihin jotka käyttävät uudenlaista huumetta, joka antaa heille enemmän voimaa.
Max Payne ei lainaa peliltä muutakuin nimen, synkän näkemyksen kaupungista ja muutaman action-kohtauksen. Loput juonesta onkin sitten lähinnä keksittyä juttua. Harmittaa vain, että tästä elokuvasta olisi saanut niin paljon paremman aivot narikkaan toiminta leffan, niin toiminnallisesti kuin juonellisesti. Elokuva keskittyy lähinnä Max Paynen kävelemiseen paikasta toiseen. Se ei käytyä pelin toiminnallista puolta hyväkseen muutamaa kohtausta lukuun ottamatta. Toinen asia mikä ärsyttää, oln se ettei Mark Wahlberg saa Max Payneen tarpeaksi munaa. Paynen on tarkoitus olla kylmä kovanaama, mutta Wahlberg tekee hänestä aivan liian sympaattisen persoonan.
Elokuvaa voi kuitenkin katsoa eri kannalta, jos pystyy unohtamaan elokuvan liittyvän pelin ja katsomaan sen omana elokuvana. Elikkäs, sitten hyviin puoliin. Visuaalisuus karusta tummasävyisestä kaupungista on onnistuttu kuvaamaan hienosti ja vakuuttavasti. Muutamat action-kohtaukset ovat todellista silmänruokaa ja ne jäävät varmasti mieleen leffan loputtua. Vaikka Wahlberg tekeekin Paynesta hieman nynnerön, ei hänen näyttelytyössä oikeastaan ole mitään moittimista. Tosin ei hän kyllä mitään parasta rooliaankaan vedä, vaan aikalailla keskivertotason roolisuorituksen. Sivurooleissa näyttelevät itselleni tuntemattomat naisnäyttelijät tekevät mielestäni hyvän roolisuorituksen ja eläytyvät rooleihin hyvin, heitä olisin katsellut hieman enemmän. Harmikseni elokuva ei paljoa keskity mm. Mona-nimiseen hahmoon, josta olisi myös saanut paljon enemmän irti. Dialogi heittelee laidasta laitaan. Osittain se on varsin toimivaa ja eläytyy elokuvaan hyvin, mutta osittain se on todella kömpelöä. Musiikki on mielestäni toimivaa, vaikkakin Max Payne-tunnaria ei hyödynnetty. Musiikki toimii todella hyvin esimerkiksi kohtauksessa missä Payne nousee jäisestä järvestä maalle. Äänitehosteetkin ovat suurimmin osin onnistuneita, vaikkakin olisin muutamiin kohtauksiin kaivannut hieman enemmän pelottavaa tunnelmaa, mitä olisi äänitehosteilla voitu luoda.
Lopputulos:
+ Visuaalisuus, sivunäyttelijät, aihe, muutamat ”coolit” toimintakohtaukset.
– Ei noudata peliä juonellisesti, Max Paynessa ei ole munaa, liian vähän hienoja toimintakohtauksia.
Kokonaisuudessaan Max Payne on kertaviihteenä menevä pelielokuva. En erityisesti suosittelisi vannoutuneille Max Payne pelin faneille, sillä elokuva ei noudata peliä niinkään hyvin. Yksittäisenä elokuvana, vertaamatta peliin, se toimii ihan mukiinmenevänä toimintatrillerinä.
