[I]Aw, crap.[/I]
Nazit manasivat esiin demonin Toisen Maailmansodan loppuvaiheilla. Manausta toimittavassa olivat mm. Rasputin (Karel Roden) ja naamiota käyttävä nazipiru Karl Ruprecht Kroenen (Ladislav Bera) ja tämän kätyri Ilsa (Biddy Hodson). Rituaali kuitenkin pistettiin päreiksi, mutta eräs pieni demoni pääsi tähän maailmaan. Se sai nimekseen Hellboy (Ron Perlman) ja nyt isoksi ja punaiseksi piruksi kasvaneena hän pistää erilaisia yliluonnollisia pahiksia päihin ja tämän isä on professori Broom (Sir John Hurt) joka oli paikalla todistajana. John Myers (Rupert Evans) siirretään aika eksoottiseen ympäristöön missä on em. persoonien lisäksi mädillä munilla herkutteleva Abe Sapien (Doug Jones).
Guillermo Del Toro on mielenkiintoinen ohjaaja siinä että hän saa heikotkin genret toimimaan. Pohjana on Mike Mignolan sarjakuva [I]Hellboy[/I] ja suurta kekseliäisyyttä Del Toron sovittama lähdemateriaali (Allekirjoittaneelle vieras) ei juonensa kohdalla loista, mutta siinä on eläviä hahmoja, huumoria ja nättiä kuvastoa. Tehostespektaakkelia myös näkyy, joskin vain toinen, se Rick Bakerin johdolla toteutettu fyysinen puoli siitä näyttää hyvältä.
Vaikka juoni on aika yhdentekevä ja liian nopeasti etenevä niin henkilöhahmojen ja näyttelijöiden kohdalla kaikki toimii erittäin hyvin. Ron Perlmanin vankan maskin alta huokuu suuresti inhimillinen suoritus ihmisenä joka kaipaa läheisyyttä, seuraa ja rakkautta ja on oman epämuotoisuutensa merkitsemä. Se että hän pistää erilaisia yliluonnollisia niljakkeita päihin ei asiaa paljoa auta matkustuksen ollessa ahdasta ja elon yksinäistä. Perlman tuo absurdiin hahmoon elävyyttä ja luontevuutta. Doug Jones sinä vielä rankemmin maskattuna Abe Sapienina on läheisiensä moraalista huolehtiva persoona jonka eksoottinen ulkomuoto unohtuu katsojalta muutamassa minuutissa miellyttävän persoonan paljastuttua. Sir John Hurt antaa brittiarvokkuutta ja Rupert Evans on katsojan menolippu elokuvaan. Karel Roden, Ladislav Beran ja Biddy Hodson ovat elokuvan maukkaan yliampuva pahistrio ja erityisesti Ladislav Beranin tulkitsema nazi-Kroenen jää mieleen räikeän tyylikkäänä.
Toteutus toimii ja henkilöiden kohdalla [I]Hellboy[/I] on napakymppi, mutta juoni jää harmillisen ohueksi. Lisää kiinnostavuutta (vaan ei viihdearvoa) tulee siitä että että Del Toro tekee supersankarileffansa selkeäksi elokuvaksi supersankarista itsestään. Pahis tulee vasta kaukana perässä ja palvelee pelkkää juonta – [I]Hellboy[/I] ympäristöineen riittää kannattelemaan elokuvaa itseään ja se on näissä leffoissa harvinaista. Viihdyttävä poikkeus viiteryhmästään, mutta kun mukaan on survottu nazeja, demoni, Rasputin ja ystävällinen [movie]Mustan Laguunin Hirviö[/movie] samaan leffaan ja hyvä ohjaaja pomottaa niin mitään muuta ei voi odottaa.
