90-luvun alkupuolella uransa vauhdikkaaseen nousukierteeseen johdattanut Jet Li on aikamme suurimpia potkutähtiä. Legendojen Jackie Chanin ja Bruce Leen rinnalle ei vielä ylletä, mutta mahdollisuudet siihenkin saattavat olla olemassa joskus hamassa tulevaisuudessa. Vaikka Hollywoodiin siirtymisen myötä on hänen uransa vajonnut lähes pohjalle ja leffat muuttuneet amerikkalaisiksi tusinatuotannoiksi, löytyy Aasian puolelta varteenotettavia kung fu -leffoja kourallisen verran, joita kenenkään martial arts -fanin ei tulisi sivuuttaa. Fist of Legend edustaa tätä sarjaa parhaimmillaan olemalla Lin ehdottomasti paras potkuelokuva.
Vuoden 1937 Kiinaan sijoittuvassa ja köykäisen perusjuonen siivittämässä leffassa potkumies Chen Zhen (Jet Li) saa aloittaa pienen retken, jonka motiivina on mikäs muukaan kuin kosto. Hänen vanhan oppikoulunsa mestari on kuollut ottelussa kilpailevan koulun mestaria vastaan ja homma haiskahtaa lievästi sanottuna joltain muulta kuin tavalliselta matsilta. Kung fu -koulu Jing Wu elää sekasorron vallassa ja tulevaisuus näyttää hitusen epävarmalta. Chen Zhenin paluun myötä alkavat asiat järjestyä pikkuhiljaa ja totuus mestarin kohtalosta valjeta. Yhden miehen sota vaatii kuitenkin muutamat nujakat ennen kuin salapoliisitutkinta voidaan saattaa loppuun.
Tällaisissa kung fu -leffoissa ei yleensä ole olleet näyttelijäsuoritukset tai juoni kovinkaan oleellisia seikkoja, puhumattakaan kököistä käsikirjoituksista. Ripaus joko tahatonta tai tahallista huumoria saattaa jostain välistä silloin tällöin pilkottaa. Vauhdikkaat ja toiminnalliset tappelukohtaukset kuitenkin ovat se pääjuttu, joiden kautta nämä leffat elävät. Fist of Legend on juuri tämännäköinen tapaus, jonka näyttelijäpuoli on jokseenkin aneeminen ja juoni varsin perinteinen kostotarina, mutta toimintapuoli kukoistaa. Jet Li pitää huolen siitä, että taidokasta toimintaa ei jää puuttumaan. Uskomattomassa vireessä olevan Li’n jalka nousee koreasti, kun tämä pistää vauhtia kunnolla peliin jakaen tasaisenvarmasti monoa jokaiselle vastaantulevalle hepulle ja siitäpäs riemu vasta raukeaa. Tarinan ylipaha hassusti kähisevä konna, kenraali Fujita (Billy Chow) tarjoaa aimo vastuksen Chen Zhenille yli-inhimillisen vinkeän loppukohtauksen muodossa, joka on yksi parhaimmista näkemistäni kaksintaisteluista.
Viihdyttävä tappelukokonaisuus, joka on todellinen pakkovalinta nimenomaan hyvää ja toimivaa kung fua kaipaaville. Vaijerihyppelyä leffa ei sisällä, joten sitä karttavien kannattaa haudata ennakkoluulot ja ottaa tilaisuudesta kaikki irti, jos vain mahdollista.
nimimerkki: Lutkus
