Michael Douglas on maineikas ammattiagentti Pete Garrison, joka on aikaisemmin pelastanut presidentin hengen ottamalla luodin itseensä. Garrisonilla on myös salasuhde presidentin vaimon kanssa, jolla ei ole muita tehtäviä kuin edustaa miestään. Eräänä päivänä Garrisonin oven taakse tulleilta agenteilta tulee epäilyksiä, joiden mukaan Pete Garrison itse suunnittelisi presidentin salamurhaa. Lavastettu Garrison pakenee perässään entinen hyvä ystävänsä David Breckinridge (Kiefer Sutherland) ja uusi naistulokas (Eva Longoria).
Michael Douglasin roolisuorituksessa on havaittavissa jonkinlaista elokuvaa edes hieman nostavaa särmää. Kiefer Sutherlandin suoritus agenttina on taas lähes identtinen 24-hahmonsa kanssa. Eva Longoria ja Kim Basinger jäävät armottomasti kahden päänäyttelijän varjoon ja muutenkin naisten tehtävä on vain näyttää nätiltä elokuvassa.
Entisten kaverusten kissa ja hiiri-leikistä olisi voinut saada paljon enemmänkin irti. Näin ollen käsikirjoitus onkin elokuvan huonoin osa-alue. Väsynyt, mielikuvitukseton ja vaatimaton käsikirjoitus on kaavoihinsa kangistunut, eikä tarjoa oikein mitään uutta. Välillä jopa käytetään aikaa kohtauksiin, jotka ovat tarpeettomia ja joidenka todellinen merkitys on vain lisätä kestoa. Puolessa välissä tulee omituinen käännekohta, joka laskee tarinan muutenkin vähäistä innostavuutta. Loppuratkaisu on kuitenkin kohtuullinen.
Paikoin elokuva meinaa käydä jopa tylsäksi vähäisellä toiminnallaan. Muutenkaan toiminnassa ei ole erityisemmin munaa, eikä väkivaltaa nähdä paljon yhtään. Väkivallan vähäisyys ei välttämättä ole huono juttu, mutta joitakin tämä saattaa häiritä.
Runsaista vioistaan huolimatta elokuvassa on myös positiivista. Paikoin Clark Johnson ohjaa melko sujuvasti ja hyvä ääniraitakin on mukana, ja mikä tärkeintä, välilllä elokuva oikeasti viihdyttää tyylikkäällä ja sujuvalla jännärimeinigillä.
nimimerkki: Ray Luonnonvoima
