Kehnonrakentajana aloittanut Arnold Schwarzenegger matkusti 1960-luvulla sinne, minne oli aina unelmoinut päästä, eli Amerikkaan. Hän oli myös unelmoinut elokuvatähden asemasta ja sen Arska myös loppujen lopuksi sai. Arnoldin ura näyttelijänä ei kuitenkaan startannut monien mielestä kovinkaan kehuttavasti, sillä hänen ensimmäistä elokuvaansa; Hercules New Yorkissa lähes kaikki haukkuivat kehnoksi pläjäykseksi. Mutta allekirjoittanut on asiasta aivan toistaa mieltä, sillä kyseessä on kaikin puolin laatuleffa, jossa on mukana kaikkea mitä erinomainen toimintakomedia tarvitsee toimiakseen.
Hercules (Schwarzenegger) asustelee isänsä Zeuksen (Graves) ja monien muiden kanssa Kreikassa, historiallisella Olympos-vuorella. Hercules on kuitenkin kyllästynyt näkemään joka päivä samat vanhat kasvot ja haluaisi muutenkin päästä pois koko paikasta. Hän haluaisi lähteä maan päälle joksikin aikaa. Vanha Zeus kuitenkin kieltää poikaansa jyrkästi lähtemästä pois kotoa, mutta salamoiden seurauksena Hercules onnistuu häipymään. Hercules ajautuu Amerikkaan, jossa tietenkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista…
Kuten jo aiemmin mainitsinkin, Hercules New Yorkissa sisältää juuri niitä elementtejä, mitä tällaisessa leffassa pitää olla: absurdia huumoria, hyviä näyttelijöitä, sekä mukaansa tempaiseva tarina. Schwarzenegger on oikeastaan koko jutun pointti ja herra suoriutuu ensimmäisestä elokuvaroolistaan yllättävän hyvin. Huomaa myös selkeästi, että Arskan englanninkielen taidot ovat olleet tuolloin vielä hieman hakusessa. Mutta parempi niin, sillä silloin hänen puheensa kuuleminen on entistä hauskempaa, kun persoonallinen itävaltalaisaksentti korostuu vielä voimakkaammin. Muusta näyttelijäpoppoosta mainittakoon Arnold Stang Herculeksen silmälasipäisenä ja ujona kaveruksena Pretziena. Stang on sellainen persoonallinen ja hupaisia sivuhahmo, joka on mukava lisä koko muulle kokonaisuudelle. Ja täytyy vielä mainita, että Arnoldien välinen kemia pelaa moitteettomasti.
Elokuva onnistuu naurattamaan lukemattomia kertoja. Dialogi on hulvatonta ja kaiken kruunaa ns. outous. En ole varmaan koskaan tavannut mitään muuta vastaavaa, jossa on yhtä absurdia ja kummallista huumoria. – Monthy Python -sarjan tekeleet kenties? Mutta siksi juuri Hercules New Yorkissa onkin erittäin onnistunut huumorinsa osalta, sillä komediat jotka eivät sisällä Hollywoodin lähes joka tekeleessä toistuvia surkeita vitsejä, ovat mitä maukkaimpia suupaloja. Myös esimeriksi Chaplinin tai Ohukaisen ja Paksukaisen leffoissa on täysin omat hauskuutensa, jonka luomiseen on tarvittu pelkkää nerokkuutta. – Sama pätee tässä, käsikirjoittaja (Aubrey Wisberg) on onnistunut keksimään kaikennäköisiä letkautuksia, joihin ei ole ennen tätä filmiä törmätty. Joten kiitoksia hänelle tämän upean elokuvan kässärin teosta.
