Vaikka nimirooli on väärin nimetty on leffassa aika paljon ytyä.

9.8.2016 02:58

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:The Bride of Frankenstein
Valmistusvuosi:1935
Pituus:72 min

Henry Frankenstein (Colin Clive) selviytyi tulipalosta, mutta hän ei ollut ainoa eloonjäänyt. Ulkonäön aiheuttaman syrjinnän vuoksi hirviöksi nimetty luomus (Boris Karloff) jäi myös eloon. Hullu tohtori Pretorius (Ernest Thesiger) on tehnyt omia kokeita Frankensteinin tieteessä ja päämääränä on valmistaa se mihin elokuvan nimi haluaa viitata: morsian (Elsa Lanchester) luomukselle. Hullu ja liian pitkälle mennyt tutkija tekevät siis yhteistyötä ja samoihin aikoihin luomus kehittyy kohti täydellisyyttä.

James Whale ohjastelee jatko-osaa jonka varsinainen nimirooli on itse asiassa Henry-tohtorin vaimoke Elizabeth (Valerie Hobson), mutta on siinä myös morsian luomukselle. Kokonaisuus on kaikilla mittareilla elokuvallisesti onnistuneempi teos, sillä kameratyö on elävämpää, leikkaus dynaamisempaa, ääntä käytetään oikeasti dramaattisena tehokeinona ja käsikirjoituksessakin on puhtia, sillä tarinan todellinen hirviö ei ole ikonisesti epämuodostuneen kallon omaava luomus vaan ”omituinen (queer)” Pretorius. Erikoisefektit ja miljööt ovat suureellisempia ja tunnelmassakin on annos ilkikurista huumoria.

Colin Clive on tiedemies joka meni liian pitkälle ja on aiheesta katuvaisella mielialalla ja Ernest Thesinger on äärimmäisen epäeettiset metodit omaava hullu tiedemies jonka maneereja voi lukea monella tavalla. Valerie Hobson nimiroolissa on varsin merkityksetön draamallisesti ja Elsa Lanchester kanavoi äkäisen [I]Cygnus[/I]-suvun tervehdystä aiotussa nimiroolissa. Valtavan meikin alla könyävä Boris Karloff replikoi lyhyesti ja luomuksen liikkeissä ja toimissa on yhä lapsenomaista puhtautta, sillä onnellisena luomus on pyyteettömän onnellinen ja vihaisena se riehuu.

Siinä missä Universal-lafkan ensimmäinen elokuva bioroidin vaikeasta sopeutumisesta yhteiskuntaan oli haudanvakava ja jähmeä niin sen seuraaja on eloisa, viihdyttävä ja omaa sitä elokuvan taikaa joka kestää sukupolvien ylitse. Mielenkiintoisesti ainoastaan viaton uhri näki mihin tilanne on menossa ja lopetti sen siihen paikkaan. Edeltäjä jää kauas taakse ja pienet, ruamalliset rypyt nipistävät pistesaldoa.

Arvosteltu: 09.08.2016

Lisää luettavaa