Pedro Almodóvarin vuonna 2006 valmistunut ja Cannes’n filmifestivaaleilla menestystä niittänyt Volver kokoaa espanjalaisvirtuoosin tutut ainekset toimivaksi kokonaisuudeksi, jota kelpaa katsella muunkin kuin vain naiskauneuden tähden. Voimakkaat värit, osuva dialogi, draamallinen komediointi ja suorasukaiset tapahtumat nousevat pääosaan voimakkaiden naishahmojen kanssa.
Volverin tarina on pohjimmiltaan yllättävän synkkä, mutta teemat muutenkin Almodóvarin elokuvissa ovat vaikeita ja armottomia. Toisin sanoen kaikessa lyhykäisyydessään Volverissa eräs mies joutuu tapetuksi ja eräs nainen ”herää kuolleista”. Kuoleman ja elämän kautta löytyy anteeksianto ja lohtu, ja vaikka katsojalle perusjuoni tulee äkkiä selväksi, on lopussa jäljellä vielä eräs raapaiseva ja kerronan kannalta tärkeä totuus.
Vahva naisenergia pursuaa Volverissa jokaisella minuutilla Penélope Cruzin johdolla, mutta kyseessä ei suinkaan ole mikään typistetty girl power -asetelma. Mihinkään saarnaukseen tai voivotteluun ei Volver tartu, vaan seuloo reippaasti asiat kerrallaan peräti lakoniseen tyyliin. Muutoinkin Almodóvarin elokuvissa pulppuava ajatusmaailma tuntuu perin espanjalaiselta, mikä nousee vahvasti esille juuri Volverissa. Missä muussa maassa edes Euroopassa ihmiset voisivat noin käyttäytyä vastaavissa tilanteissa, mitä Volverissa nähdään? Kyseessä on siis jälleen kerran mainio osoitus siitä, kuinka Almodóvar käyttää kulttuurillisia aspekteja hyödykseen realistisen räikeässä kuvauksessaan.
Ajoittain pienen komedian puolelle lipuva Volver jättää katsojalle hyvän maun, vaikka vaativimmat saattavat olla parin tunnin jälkeen turhautuneita. Joka tapauksessa elokuva on pakko rankata erinomaiseksi jo pelkästään vahvojen roolisuoritusten ansiosta. Eikä se paljon parjattu loppukaan leffalla heikko ole, vaan pikemminkin hyvin uskollinen koko Volverin tyylille.
