Toimintaelokuva on vaikea aihe. Lähtökohdat ovat rajoitetut, katsojien hyväksymiskyvyllä on rajansa ja pauke ja välke ei välttämättä ylläpidä tunnelmaa. Stuart Bairdin ohjaama pläjäys vaikuttaa heti alkuun kliseiden runnomalta lentokoneactionilta, mutta pääpaino on tiiviin tunnelman luomisessa ja lopputulos ei ole mikään genrensä mestariteos, mutta useita katsomiskertoja kestävä annos toimintaa.
Terroristijohtaja El Sayed Jaffa (Andreas Katsulas) saadaan kiinni, mutta tämän kakkosmies Nagi Hassan (David Suchet) ei jää toimettomaksi ja kaappaa lentokoneellisen panttivankeja. Lentokone on siis saatava takaisin ja siihen tehtävään menee eversti Travisin (Steven Seagal) komentama ryhmä minkä mukana on mätää epäillyt David Grant (Kurt Russell) ja siviilispesialisti Dennis Cahill (Oliver Platt). Siitä eteenpäin kaikki meneekin pieleen ja useita käänteitä on luvassa ja aikaa kuluu kaksi tuntia.
Elokuvallinen realismi ja toimintaelokuva eivät ole parhaita kavereita, mutta Stuart Bairdin ohjaus välttää pahimmat sudenkuopat. Tekniset vippaskonstit ovat rajalliset, tietämys on rajallista ja sen vähän saaminen vaikeaa ja vihollinenkaan ei ole mitenkään typerä eikä myöskään yksimielisen fanaattinen. Kuvaus on asianmukaisen ahdasta ja veripärskettäkään ei säästellä.
Vaikka Kurt Russellin suoritus varsinaisena sankarina ole mitenkään huono ei hän ole ainoa vankan suorituksen tekijä. Oliver Plattin pönäkkä ja hermostunut olemus on jyrkkä riitasointu uhkaaville sotilaille joita John Leguizamo johtaa kireällä suulaudella, mutta hän joutuu myös tärkeää tehtävää suorittamaan joka ei juonessa jää varsinaista tehtävää vähäisempään asemaan. Halle Berry lähes pakollisena naispääroolina ei jää myöskään avuttoman kaunistuksen asemaan vaan osoittautuu olennaisen tärkeäksi ja rohkeaksi avustajaksi.
Brittivahvistus David Suchet kantaa roistoviittaa ja tekee hyytävän suorituksen toimivaa jenkkipyssyjen ryhmää vastaan. Nagi Hassan on fanaatikko ja häikäilemätön terroristi, mutta hänen toimissaan on johdonmukaisuutta ja hän ei ole tarpeettoman paha. Älyä hänellä on myös mukana enemmän kuin hieman kuten myös tervettä epäluuloisuutta ja varovaisuutta. Kaikilla tavoilla uskottava ja pelottava pahis. Andreas Katsulas tämän pomona osoittautuu varsin värittömäksi ja vähämerkitykselliseksi sivuhahmoksi jonka pitää toimittaa hahmoa määrittävä kohtaus.
Kokonaisuus uhraa osan hurjuudesta silkalle tunnelmalle mikä osoittautuu lopputekstien tullessa hyväksi vaihtokaupaksi. Lopputulos on suorastaan paradoksi, sillä se on teknisesti onnistunut toimintapläjäys joka on myös realistinen niin pitkälle kuin genre sallii. Erinomaisesti tulkittu roisto ja muutenkin toimiva toteutus jättää hyvän jälkimaun.
