James M. Cainin romaaniin perustuva Mildred Pierce on, kuten suomalainen lisänimi antaa ymmärtää, amerikkalaisen naisen tarina. Se on silti samalla myös muuta; kertomus hänen perheestään, ja yleensä elämästä amerikkalaisessa unelmassa.
Piercet ovat keskiluokkaa. Isä Bert (Bennett) tekee kiinteistökauppaa, äiti Mildred (Crawford) puuhastelee kotona ja lapset Veda (Blyth) sekä Kay (Marlowe) ovat isin ja äidin kullannuppuja. Sisaruksista vanhempi, Veda, on äitinsä lellikki. Hän on klassinen “kaikki mulle heti” -tapaus, poispilattu tytönplanttu. Kay on isin oma rasavilli. Amerikkalainen unelma hohtaa kauniisti kullalle, kunnes Bert jää työttömäksi. Elämän tyhjyys iskee vastaan. Mutta kuten kuka tahansa äiti, Mildred haluaa tehdä kaikkensa rakkaimpiensa eteen.
Mildred Pierce on erinomainen esimerkki onnistuneesti kirjoitetusta tarinasta. Se koostuu hyvin yksinkertaisista asioista, mutta tempaa mukaansa ja yllättääkin. Rikoselokuvaksi raina kulkee välillä hyvin kauas tyypinomaisesta hämärämiesten miljööstä. Sen sijaan on tarjolla keittiön lämpöä ja rikkaiden olohuoneita. Mutta rikokset eivät katso paikkaa.
Elokuva kuvaa onnistuneesti amerikkalaista unelmaa, sen syntyä ja elämää siinä. Toisaalta katsoja saa nähdäkseen myös unelman kääntöpuolen: rappion, huikentelevaisuuden, tyhmyyden. Kuvausta rasittaa ainoastaan Mildredin toisen tyttären luonteen yksipuolisuus, sekä jotkin elokuvan tuotantoajalle tyypilliset tyylikeinot. Onneksi Mildred Piercellä on vahva sanoma ja sitä myötä kiinnostavaa sisältöä yli moisten pikkujuttujen.
