Kaikkiaan kuuden ohjaajan työpanosta vaatinut Bagdadin varas kreditoitiin lopulta kolmen ohjaajan nimiin, joista Michael Powell on tunnetuin. Useamman kokin soppa toimii kuitenkin tässä tapauksessa hyvin, ja Bagdadin varas on aikaa kestänyt seikkailuelokuvien klassikko.
Kuvastoltaan muinaisille itämaille sijoittuvan Bagdadin varkaan juoni on perustasolla melko yksinkertainen. Jos nyt kuitenkin alan käydä elokuvan käänteitä läpi juonenkuvauksen kautta, osa elokuvan lumovoimasta sekä sen yllätyksistä voi uusien katsojien kohdalla kadota. Mitään aivoja nyrjäyttäviä käänteitä elokuva alan harrastajille tuskin tarjoaa, mutta omalla kohdallani melko vähäinen ennakkotieto elokuvan käänteistä tuotti lopulta mieltä kihelmöivän katsomiskokemuksen. Tyydyn siis toteamaan, että elokuva sisältää perinteisen ”kielletyn” rakkaustarinan rinnalla paljon fantasiaa mm. pullon hengen, pahisvelhon sekä jättiläishämähäkin muodossa (hämähäkkikohtaus on lavastukseltaan melko kevyt, joten hämähäkkejä pelkäävät voinevat hekin katsoa elokuvan, toki oman pelkonsa rajat tuntien). Pääpaino on kuitenkin seikkailulla, joten jos haluat nähdä sitä sisältävän elokuvan rakkaustarinan sijaan, väitän ettet tule Bagdadin varkaan kohdalla pettymään.
Vaikka tarina on toki myös tässä tärkeä osa kokonaisuutta, Bagdadin varkaan parhaimmat puolet tulevat esiin yksittäisten kohtausten kautta. Moniin toimintakohtauksiin on saatu jännittävä tunnelma, vaikka mitään järin dramaattista ei aina tapahdukaan. Kokonaisuus ei ole kuitenkaan pelkkää jännitystä tai seikkailua, vaan myös draamakohtaukset ovat miellyttäviä katsoa eikä katsoja missään vaiheessa ajaudu toivomaan lisää toimintaa draaman sijaan.
Oscar-palkinnot elokuva sai lavastuksesta, kuvauksesta sekä erikoistehosteista: näillä osa-alueilla Bagdadin varas onkin vaikuttavimmillaan. Erikoistehosteiden historiaan Bagdadin varas jäi ensimmäisenä elokuvana, jossa bluescreen-tekniikka käytettiin merkittävissä määrin. Tehosteet ja visuaalinen anti ovat vanhentuneet tyylillä. Viisas katsoja ymmärtänee, että vuonna 2017 saadaan aikaan toisenlaista jälkeä kuin vuonna 1940: silti ilmaan sinkoutuva mekaaninen hevonen sulttaani selässään sopii kohtauksensa tunnelmaan hyvin. Tekniseltä anniltaan elokuvan parhaimpia kohtauksia ovat ne, joissa pullon henki on läsnä: niiden visuaalinen tenho ja trikkikuvaus toimivat tänä päivänäkin katsottuna. Ja onhan Bagdadin varkaan yleinen värimaailmakin kauttaaltaan kaunis Technicoloreineen!
Bagdadin varas on monen myöhemmän seikkailuelokuvan esikuva, täysin ansaitusti. Harvoin tulee vastaan yhtä onnistuneita viihde-elokuvia, joissa kolme osa-aluetta (toiminta, komedia ja draama) ovat näin hyvin tasapainossa. Voidaan siis sanoa, että tuotantovaiheen monimutkaisista ohjaajakuvioista huolimatta itse elokuva onnistui maagisella tavalla olemaan eheä kokonaisuus.
