Traaginen ja ironinen tarina internet-sivuston luomisesta.

21.10.2010 15:23

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Social Network
Valmistusvuosi:2010
Pituus:121 min

Aina syntymästä kuolemaan asti elämme elämäämme yhteydessä muihin ihmisiin. Joko soitamme ja kerromme huolemme puhelimitse tai sitten näemme kahvilla ja saamme heidät nauramaan. Tai istumme lentokentällä heidän vieressään emmekä sano sanaakaan. Osa näistä yhteyksistä säilyy loppuelämän. Suurin osa ei. Moniin emme törmää enää koskaan. Kiitos Facebookin, voimme silti pitää näihin ihmisiin yhteyttä Internetin välityksellä ympäri maailmaa. Tekeekö Facebook -ystävien määrä ihmisestä sitten onnellisen?

Facebook. Siitä on nyt tehty elokuva. Ei nyt varsinaisesti siitä itsestään, mutta Internetin suosituimman sivuston perustamisesta kylläkin. Ohjaajanpallilta löytyy mies elokuvien Fight Club, Zodiac ja Benjamin Buttonin uskomaton elämä takaa, David Fincher. Käsikirjoituksen on naputellut tv-sarja West Wingin sekä muun muassa elokuvien Charlie Wilsonin sota ja Kunnian miehiä käsikirjoittajana tunnettu Aaron Sorkin. Alkuun hieman hämmästystä ja mitä naurettavimpia mielikuvia näyttelijöistä pelaamassa Farmvillea jja tykkäilemässä muiden statuksista aiheuttanut ajatus on valmistunut yhdeksi positiivisimmista yllätyksistä vähään aikaan.

Heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien huomaamme, että elokuva on hyvinkin dialogipainotteinen, ja siinä onkin elokuvan vahvuus. Kohtaus kestää viitisen minuuttia, mutta siinä ajassa näyttelijät ovat ehtineet edetä jo yhdeksän käsikirjoitussivua eteenpäin, minkä päätteeksi Mark Zuckerbergin (Jesse Eisenberg) tulee jätetyksi. Tästä loukkaantuneena hän uppoutuu bloggaamisen ja koodaamisen maailmaan koko yöksi, jonka seurauksena onnistuu herättämään melkeinpä koko Harvardin yliopiston huomion. Tästä kiinnostuneena Zuckerbergiin ottavat yhteyttä Harvardin yliopiston herrasmiehinä itseään pitävät Winklevossin kaksoset (Armie Hammer hienossa tuplaroolissa), jotka antavat Markille alun idealle, joka myöhemmin laajenee maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Ainoan ystävänsä, Eduardo Saverin (Mark Garfield), hän ottaa sivuston talousvastaavaksi ja ryhtyy laajentamaan sivustoaan yliopistosta toiseen ja lopulta kahdelle mantereelle, Napsterin perustamisessa mukana olleen Sean Parkerin (Justin Timberlake) avulla.

Jesse Eisenberg Facebookin perustajana Mark Zuckerberginä on loistava roolissaan. Alusta asti on selvää, että hän on omalaatuinen. Eisenberg on löytänyt itsestään sen sisäisen nörtin ja neron, joka ei kaihda ottaa muiden ideoita omakseen ja kehittää niitä paremmiksi kertomatta siitä idean alkuperäisille ideoijille. Hän rikastuu he eivät, eikä Markia kiinnosta. Elokuvan ironia on siinä, että Zuckerberg luo sivuston, jossa ihmiset voivat verkostoitua ja olla avoimempia toisiaan kohtaan, mutta samaan aikaan hän tuhoaa omia ihmissuhteitaan. Päänsä sisällään Mark luo mitä omituisempia asiayhteyksiä asioista, niin tyttöystävän, yhtiökumppanin, kuin katsojankin on vaikea pysyä perässä. Eikä hänellä ole ilmeisesti lainkaan suodatinta vaan hän sanoo suoraan sen mitä ajattelee. Mitä korkeammalle hän pääsee, sitä kusipäisempi on oltava. Muutkin näyttelijät suoriutuvat erinomaisesti etenkin Andrew Garfield petetyksi tulevana ystävänä sekä Armie Hammer tuplaroolissa. Justin Timberlake yllättää ja lyhyessä tyttöystävän roolissa oleva Rooney Mara (nähdään tulevassa Fincherin Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvassa) vakuuttaa myös taidoillaan.

Aaron Sorkinin on ollut tulessa kirjoittaessaan käsikirjoitusta. Siinä ei ole lainkaan tasapaksuja ja tylsiä hetkiä. Hän yhdistää tragediaa ja ironiaa ammattitaidolla. Fincher leikkaa edestakaisin Facebookin perustamiseen liittyvien tapahtumien ja sen jälkeen tulleiden oikeustaistelujen välillä saumattomasti. Monimutkaisuudesta huolimatta, kiitos jo kehutun käsikirjoituksen sekä ohjaajan kerronnantaitojen kaikki toimii täysin johdonmukaisesti. Sorkinin loistava dialogi ja Fincherin selkeä ohjaus ja visio kuvaa tarinan Internetin -miljardööri ilmiöstä täydellisesti.

Hyvät elokuvat ovat hyviä tarinoita ja tämä elokuva on ehdottomasti molempia. Fincher kumppaneineen piti minut tinkimättömässä otteessaan koko kahden tunnin ajan. Tänä vuonna en ollut näin tyytyväisenä lähtenyt salista ulos sateiseen syysiltaan.

Arvosteltu: 21.10.2010

Lisää luettavaa