Big Bobin (Ted Levine) johtama patriarkaatti on matkalla Kaliforniaan ja New Mexicossa he tekevät loikkauksen maisemareitille. Alueella on tehty atomikokeita ja paikallista perheyksikköä patriarkkaa Jupiter (Billy Drago) ja he pitävät vierailijoista – ruokalajina siis.
Alexandre Aja ohjaa ja käsikirjoittaa Grégory Levasseurin kanssa uusioversion kahden patriarkaattisen suurperheen välille syntyvästä kiistasta ja se sijoittuu kirjaimellisesti säteilevään ympäristöön joka on keskellä ei-vittu-mitään. Väkivaltaa ja sitä edeltävää jännitystä on siis luvassa isosti ja wanhan version nähneille luvassa ei ole paljoakaan yllätyksiä.
Ted Levine on oman yksikkönsä aika öyryävä ukko ja Billy Drago johtaa kokonaista atomimutanttikannibaalien klaania ja on tehnyt hommaansa jo pidemmän aikaa. Muut näyttelijät ovat mitä ovat varsin anonyyminä perheyksikkönä ja Jupiterin klaani on aika helvetillisen rumia mutantteja, mutta eivät typeriä.
Veristä meininkiä ja rumia mutanttikannibaaleja joilla on äärimmäisen kypsä tapa suhtautua vastoinkäymisiin ja tehokkaasti toimiva organisaatio. Alkuteokseen verrattuna meininki on rujompaa ja ilman isoa varjoa tämä olisi huomattavasti vaikuttavampi kauhuelokuva. Tässä muodossa se on pelkkä klassisen kauhuelokuvan toisinto ja ei sen enempää, mutta ei takuulla yhtään sen vähempää.
