He is back! Entinen kehonrakentaja ja kuvernööri Arnold Schwarzenegger on nyt kymmenen vuoden tauon jälkeen palannut takaisin elokuvien pariin. Vuosien saatossa monet muut toimintatähdet, kuten esimerkiksi Jason Statham ja Dwayne Johnson ovat yrittäneet paikata Arskan lähdön tuoman tyhjyyden, mutta yksikään heistä ei ole koskaan pystynyt samaan lopputulokseen.
Ray Owens (Schwarzenegger) on entinen Los Angelesin poliisi, joka on nyt siirtynyt Arizonan hiljaisen pikkukaupungin sheriffiksi. Yhtenä päivänä kuitenkin eräs vaarallinen huumekarttelin johtaja (Noriega) onnistuu pakenemaan poliisin huostasta ja suuntaa kohti Meksikon rajaa. Owens saa tehtäväkseen ottaa kiinni tämä huumepomo yhdessä vähä-älyisten alaistensa kanssa, keinolla millä hyvänsä…
Lähtökohdat elokuvalle ovat aika yksinkertaiset, mutta juoni toimii yllättävän tehokkaasti ja leffaa voisi kutsua Schwarzeneggerin omaksi [I]High Nooniksi[/I]. Tässä on vain se ero, että sheriffi saa lisävoimia, mutta Owens on hahmona täysin samankaltainen kuin Gary Cooperin esittämä Will Kane. Hänkin on valmis taistelemaan kansansa puolesta viimeiseen asti, vaikka mikä olisi. Kaiken lisäksi Iso-Arska on (kuten tavallista) roolissaan ilmiömäinen ja vaikka miehen ikä meinaa tulla jo hieman vastaan stunttien ja taistelusekvenssien kohdalla, jaksaa tuo 65-vuotias ukko painaa kaasua loppuun asti.
Korealaisen ohjaaja Kim-Jee Woonin ([I]I Saw the Devil[/I]) ensimmäinen amerikkalaisfilmi on komeasti eteenpäin rullaava toimintajärkäle, jossa muistetaan väkivallan ohella myös komiikka. Arnold vitsailee itseironisesti iästään ja Johnny Knoxville laukoo milloin mitäkin typerää. Woon kuitenkin tietää missä hyvän maun raja kulkee, eikä vie missään vaiheessa visuaalisesti hienoa spektaakkeliaan liikaa komedian puolelle.
Kiitos Kim-Jee Wonin omaperäisen tavan viedä leffa nopeasti loppuun ja Schwarzeneggerin kestävän tulkinnan, [I]The Last Stand[/I] ansaitsee täydet pisteet. Tämä nykyajan westerniä suuresti muistuttava pätkä on paitsi viihdyttävä popcorn-raina, myös suuri henkilögalleria, jossa jokainen osapuoli edustaa persoonallisella tavalla omaa hahmoaan. Woon hyödyntää näyttelijöitä tarinan etenemisen kannalta kekseliäästi.
[I]The Last Stand[/I] kohoaa yhdeksi vuoden 2013 elokuvatapaukseksi. Siinä on kaikkea, mistä tällaiset allekirjoittaneen kaltaiset Arska-fanit nauttivat; massiivista tulivoimaa, harvinaisen raskas tykistö, räjähdyksiä, aseellisista verenvuodatusta ja muuta väkivaltaista toimintaa kera hyvien one-linerien.
Tällaisia tarvitaan lisää, piru vie!
