Pitkään olin sitä mieltä, että Suomessa ei osata tehdä hyviä tai kansainvälisen vertailun kestäviä action-leffoja. Viime vuosina tämä mielipide on alkanut vähitellen muuttua, mutta (Pri)sons ei valitettavasti yllä siihen joukkoon.
Juha Kaivola (Jere Saarela) on entinen linnakundi, joka juuri vankilasta vapauduttuaan saa töitä syrjäseudulla sijaitsevan alamaailman suosiman klubin portsarina. Tyyliin sopivasti pinnan alla piilee salaisuus jos toinenkin – ja pian Juha päätyy jo taistelemaan hengestään klubille hyökkääviä salamurhaajia vastaan.
Periaatteessa kyse pitäisi siis olla kunnon aivot narikkaan -viihteestä, jollaisesta myönnän kyllä tykkääväni – mutta lopputulos on K18-leimaansa nähden pettymys. Ohjaaja Esa Jussila on ohjaamisen ohella ottanut hoitaakseen myös tuottajan, leikkaajan, käsikirjoittajan, toimintakoreografin ja jopa äänisuunnittelijan pestit – missä on kyllä aivan liikaa vastuuta yhdelle ihmiselle. Jos kyseessä olisi vain pienimuotoinen YouTube-tuotanto, tämän voisi kyllä antaa anteeksi – mutta teatterilevitykseen suunnattu elokuva onkin toinen juttu.
Vaikka pidänkin kunnon aivot narikkaan -viihteestä, totuus on, että verelläkin läträäminen kantaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Jonkinlainen juoni, jonka ympärille tapahtumat kietoutuvat, olisi hyvä olla olemassa – vaikka se jäisikin vain sivuseikaksi – mutta (Pri)sonsissa ei ole kunnon juonta oikein senkään vertaa. Toki esimerkiksi Jalmari Helanderin Sisukaan ei ollut mikään pasifismin ylistyslaulu – mutta siinä kaikkea sitä lahtaamista edes taustoitettiin jonkinlaisella juonella – toisin kuin tässä tapauksessa.
Loppujen loppu on, että vaikka odotinkin (Pri)sonsin näkemistä ja saapumista suoratoistoon, olen suoraan sanottuna pettynyt. Vaikka tälläkin on hetkensä, viime vuosien kotimaisesta action-genrestä löytyy silti huomattavasti parempiakin tuotoksia kuin tämä.
