Rocky Balboan (Stallone) elää nousukautta mestaruuden jälkeen. Mainossopimukset auttavat toimeentulossa ja tittelin puolustaminen sujuu ongelmitta Mickeyn (Meredith) valmennuksen alla. Samaan aikaan chicagolainen Clubber Lang (Mr. T) saa itselleen mainetta brutaalina ottelijana joka tyrmää nopeasti. Julkisesti nöyryytettynä Balboa suostuu ottelemaan häntä vastaan. Lopputulos on murskatappio ja Mickey kuolee sydänkohtaukseen. Apollo Creed (Weathers) rupeaa Balboan valmentajaksi ja opettaa Rockylle uudenlaisen ottelutaktiikan joka pärjää Clubberin raa’alle voimalle ja aggressiolle.
Rockyn kolmas osa on teknisesti erinomainen osa, joskin toiminnan taso syö draamasta tehokkuutta. Juonellisesti se noudattaa kaavaa, mutta se ei ole suuri tappio. Syltty osoittaa enemmän ohjaajataitojaan ja erityisesti klimaattinen lopputaistelu on sitä mitä Rocky-leffojen ottelukohtaukset ovat: isoja iskuja olan takaa. Lisäksi Clubber Lang menee kronologisesti alas erittäin nopeiten Rockyn vastustajista, joskin kerronnallisesti mättö on yhtä vahvaa ja visuaalinen ilme on kaunis.
Stallonen johtama näyttelijäkaarti tekee työnsä roolinsa tuntien Paulien (Young) luonnollisesti valittaessa kaikesta ja Mr. T on todellakin häijy Clubberin roolissa. Kyseessä on suulas, röyhkeä ja karski murjoja jonka menestys on huimaavassa voimassa. Pahassa asenteessa harmillista kyllä antagonisti jää ohueksi hahmoksi, mutta kaikkea ei voi saada.
Toimiva osa toiminnan suhteen, mutta draama on heikohko.
