Yli kolme, liki neljä vuotta on kulunut siitä kun Robert Rodriguez ja Quentin Tarantino saivat valmiiksi projektin nimeltään Grindhouse. Kummallista kyllä, niissä olleet kaksi elokuvaa (Rodriguezin Planet Terror ja Tarantinon Death Proof) eroteltiin toisistaan Euroopan julkaisua varten, ja niiden välissä olleet trailerit jäivät meille eurooppalaisille YouTube-helmiksi yhtä lukuun ottamatta. Tästä yhdestä, hyvin suositusta trailerista – joka näytettiin ennen Planet Terroria – on poikinut kokopitkä elokuva nimeltään Machete, jonka Robert Rodriguez on ohjannut Ethan Maniquisin kanssa.
Macheten tarina on – lajityypilleen uskollisesti – hyvin yksinkertainen. Päähenkilömme Machete (Danny Trejo) on kokenut kovia kotimaassaan Meksikossa ja pakenee rajan toiselle puolelle etsien uutta alkua. Asiat eivät kuitenkaan parane yhtään, kun hänelle tarjotaan suurta rahasummaa kohutun poliitikon murhasta. Ei kovinkaan yllättäen, kaikki menee pieleen, mistä sitten käynnistyy verinen väkivallan kierre.
Juoni ei tarjoa suurempia yllätyksiä. Ehkä elokuvan poliittista näkemystä maahanmuuttoasioissa voidaan pitää hieman yllättävänä ottaen huomioon lajityypin. Tämän näkemyksen teho kuitenkin heikkenee elokuvan edetessä kohti loppua, koska sitä hierotaan päin kasvoja liikaa. Juoni on muutenkin liikaa esillä; elokuvasta olisi helposti saanut karsittua kymmenen minuuttia sen tunnin ja 45 minuutin kestosta pois juonen kustannuksella.
Machetea ei kuitenkaan luultavasti katsota pelkästään sen juonen takia, sillä elokuvan yliampuva toiminta on sen ehdoton suola. Päät lentelevät, veri roiskuu kuin teurastamossa ja suolenpätkiäkin on. Kaikki toimintakohtaukset ovat todella mauttomia, mutta ne sopivat erinomaisesti elokuvan luonteeseen ja aiheuttavat joko ihmetystä tai naurunpurkauksia. Lisäpisteitä myös hyvästä leikkauksesta, toiminnan näkee todella selkeästi.
Näyttelijäsuoritukset ovat enimmäkseen hyviä. Danny Trejo on juuri sopiva elämän päähän potkimana päähenkilönä, Michelle Rodriguez sopii edelleen kovan naisen rooliin, Robert De Niro tekee oivan roolisuorituksen ahdasmielisenä senaattorina ja Steven Seagal on yllättävän hyvä Macheten vihamiehenä. Jessica Alba ei istu kovin hyvin omaan rooliinsa agenttina eikä hänen hahmonsa ole järin kiinnostava. Lindsay Lohanilla taas on sama rooli ja suoritus, joka hänellä on ollut liian usein: yksiulotteinen.
Machetessa on ongelmansa, mutta ne eivät kuitenkaan paina sen selässä erityisesti. Sen vahvuus on juuri siinä, että se on täysin itsetietoinen siitä että se on b-elokuva, ja että se jatkaa tämän lajityypin perinteitä ylpeydellä. Machete on juuri sitä mitä sen ensimmäinen traileri lupasi: täysin päätöntä, erinomaisen viihdyttävää toimintaa koko rahan edestä.
