Walt Disney raivasi tiensä ryysyistä rikkauksiin. Siihen pitää olla terävät kyynärpäät, raskas askel, katse horisontissa ja vahva ymmärrys PR:n arvosta. Se mikä unohtuu mainita on kekseliäisyys ja sitä hänellä oli myös. Lyhyitä animaatioita aluksi tuottanut studio sai ison potkun persuuksiin ja Disney otti suuren askeleen tuntemattomaan: pitkän elokuvan mittainen animaatio. Ehkä Georges Méliès astui yhtä hullunrohkean askeleen aikoinaan. Valtavien panosten [I]all in[/I]-uhkapeli kannatti, elokuvan nimi on [I]Lumikki ja seitsemän kääpiötä[/I] ja Allekirjoittanut ottaa sen van leeuwenhoekin alaiseen tarkasteluun.
Lähtökohtana on Grimmin veljesten keräämä kansansatu Lumikista (Adriana Caselotti) jonka hiukset olivat mustat kuin eebenpuu, iho valkoinen kuin lumi ja huulet punaiset kuin veri. Paha ja turhamainen kuningatar (Lucille La Verne) ei kuitenkaan siedä ajatusta olla toisena, joten Lumikin on kuoltava. Murhaajaksi tarkoitettu metsästäjä (Stuart Buchanan) on kuitenkin inhimillinen ja Lumikki pääsee karkaamaan seitsemän kääpiön turviin. Paha kuningatar kuitenkin sattuu olemaan sinnikäs ja päättää hoitaa kesken jääneen murhaamisen loppuun asti. Asiaan liittyy myös prinssi (Harry Stockwell) onnellisen lopun varmistukseksi.
Vaikka elokuvan valmistumisesta on melkein 80 vuotta [B]ja[/B] se ei ole enää animaatiotekniikan [B]tai[/B] kerronnan [I]tour-de-force[/I] ei tosiasiaa voi kieltää: Lumikki on yhä upeasti toteutettu täynnä juuri sitä [I]taikaa[/I] mikä luo klassikoita jotka kiehtovat ja liikuttavat sukupolvia toisensa jälkeen.
Tuottajan ominaisuudessa Walt Disney kaatoi resursseja elokuvaan ja ruoski työryhmänsä ylittämään itsensä. Mukana on mieletön määrä visuaalisia gageja, tarttuvaa musiikkia ja vähemmän lempeä kansansatu pehmitetään ehdottomasti koko perheelle sopivaksi viihteeksi, mutta tarinan synkemmät teemat kateudesta, vallan väärinkäytöstä ja menetyksestä ovat mukana. Joskus muutokset alkutekstiin ovat hyväksi ja erityisen huomattavasti alkuteoksen anonyymi joukkio on nyt seitsemän yksilöä jotka kuitenkin muodostavat ryhmän.
Adriana Caselotti antaa Lumikille korkean, kirkkaan äänen joka soveltuu mainiosti viattomalle Lumikille. Lucille La Verne kuningattaren roolissa on esikuva monille myöhemmille animoiduille (ja muillekin) Roistoille jotka kaappaavat shown haltuun joka kohtauksessaan ja antavat pahantahtoisen varjonsa hallita kaikkia muitakin kohtauksia. Kääpiöt eivät muodosta yhtä vakuuttavaa kokonaisuutta, mutta he tarjoavat runsaasti komiikkaa ja hieman draamaakin.
Vaikka [I]Lumikki[/I] näyttää ikäiseltään se on yhä voimissaan ja edelläkävijän oikeudella ansaitsee täydet pisteet historiallisen [B]ja[/B] taiteellisen arvonsa vuoksi. Vain edelläkävijöiden työ voidaan ylittää ja Walt-setä jätti ison kynnyksen seuraajilleen.
