On synkkä ja myrskyinen yö. Italialainen kalastusalus kyntää Välimerta, kun yhtäkkiä yksi kalastajista huomaa meressä miehen (Matt Damon). Miehen keho on täynnä luodinreikiä, eikä hän muista nimeään. Ainoan hallustaan löytyneen johtolangan perusteella hän lähtee Sveitsiin, jossa hän saa selville, että hänen nimensä on Jason Bourne. Mutta samalla menneisyydestä paljastuu myös koko joukko asioita, jotka Bourne olisi ehkä sittenkin halunnut unohtaa.
Vuonna 2002 ensi-iltansa saanut, Robert Ludlumin romaaniin perustuva Medusan verkko oli – ja on edelleen täydellinen vastateesi Pierce Brosnanin yliampuville Bond-leffoille. Räiskyvien digitehosteiden ilotulitus loistaa poissaolollaan, tilalla realistista toimintaa vakavalla asenteella. Matt Damon on suorastaan elementissään Bournena, muistinmenetyksestä kärsivänä toiminnan miehenä, joka ei turhia lörpöttele. Oliver Woodin kameratyöskentely on toimintakohtauksissakin varmaotteista, ja keskellä elokuvaa Pariisissa nähdään sellainen takaa-ajokohtaus, että ihan täysin tosissaan Medusan verkko ei ainakaan sillä hetkellä itseään ota.
John Powell ei säveltäjänä ihan yllä Bond-franchisen musiikeista noihin aikoihin vastanneen David Arnoldin tasolle, mutta hoitaa hommansa tunnelmanluojana hyvin ja lopputekstien yhteydessä soiva Mobyn Extreme ways vetää vertoja parhaimmillekin Bond-kappaleille. Medusan verkko on Hollywoodin action-filmien joukossa kiitettävän realistinen tapaus, jonka parissa viihtyy mainiosti useammankin katselukerran.
