Kolmas kausi, 22 osaa hypättävänä ajassa. Tiedemies Sam Beckett (Bakula) on edelleen epäonnistuneen kokeensa vankina, mutta sehän ei miestä suuremmin masenna. Elämään tuo iloa se mukava tunne, joka seuraa hyvää työtä.
Sarjassa hyvä työ on jonkin historiassa tapahtuneen epäoikeudenmukaisuuden oikaiseminen. Beckett ja hänen hologrammiapulaisensa Al (Stockwell) siis loikkivat ajassa sattuman tai jonkin jumalallisen voiman ohjaamina pelastamassa niin henkiä kuin pienempiäkin asioita. Kuten aiemminkin, Beckett joutuu joka hypyllä jonkun toisen siinä ajassa eläneen nahkoihin. Välillä hän on mies, välillä nainen, joskus lapsikin. Komeasta ulkomuodostaan huolimatta oikeasti monipuolinen Scott Bakula antaa kulloisenkin roolin viedä.
Aikahypyn kolmannen kauden aloittaa kahteen jaksoon jaettu hyppy kotiin, The Leap Home. Sam pääsee vihdoin kotiinsa, mutta 1960-luvun loppuun, jolloin hän oli vasta 16-vuotias. Eletään aikaa ennen hänen veljensä Tomin (Newsom) kuolemaa. Jakso lipsuu paatoksen puolelle, kun Sam, jolle perheen kohtalo on selvä, yrittää kaikin keinoin pelastaa sukulaisensa. Varsinainen tehtävä uhkaa siinä jäädä hoitamatta. Uuden tilaisuuden aikahyppijätohtori saa kaksiosaisen tarinan jälkimmäisessä puolikkaassa, jossa hän päätyy veljensä kanssa Vietnamiin.
Kuten tavallista, pitkäikäisen sarjan jossakin osassa käsitellään myös huumeita. One Strobe over the Line heittää Samin muotibisnekseen ja valokuvaajan pöksyihin. Samin tehtävä on varjella nuorta mallia manageriltaan ja tämän pilleripurkilta. Episodi voisi olla saarnaava ja puuduttava, mutta Aikahypylle tyypillisesti aina ei mennäkään siitä, missä aita pahiten repsottaa.
Muotimaailmaepisodin jälkeen katsoja saa nauttia Halloween-teemasta. The Boogieman ei muuta nautintoa juuri tarjoakaan, sillä ainakin sarjan keskivertofanille kikkailu kauhuelementeillä voi aiheuttaa haukottelua. Kuten aiemmillakin kausilla, tälläkin Samin tielle osuu julkisuuden nimiä. Stephen King -niminen nuorukainen piipahtaa Halloween-talon kauhuja ihmettelemässä. Rebel Without a Clue taas herättää henkiin Jack Kerouacin (French), kieltämättä hyvin onnistuneesti. Huurupäisen runoilijasielun muistoa kunnioitetaan niin tyylillä kuin tällaisessa keveähkössä nuortensarjassa on mahdollista.
Toinen kolmannen kauden teemajakso liittyy jouluun. A Little Miracle hyödyntää Dickensin tarinaa saiturista, joka tarvitsee kolme haamua takomaan päähänsä järkeä. Ei liene yllätys, että tässä jaksossa hologrammi-Alilla on tavallista poikkeavampi rooli.
Myös aiemmilta kausilta tuttu värillisten oikeuksien puolustaminen jatkuu. Black on White on Fire heittää Samin tummaihoisen opiskelijan nahkoihin. Vuosi on 1965 ja hänen rakkaansa valkoisen lainvalvojan tytär. Rakkauden ilosanomasta ei juuri ole tietoa, sillä musta köyhällistö on nousemassa kapinaan. Vanhasta uutismateriaalista leikatut otokset tehostavat episodin yllättävän jännittäväksi.
Yksi jakso, 8 ½ Months, pureutuu teiniraskauteen 1950-luvulla. Uutta näkökulmaa aiheeseen tuo se, että tiedemies Sam päätyy raskaana olevan tytön ruumiiseen. Bakula suoriutuu tästäkin koitoksesta moitteetta. Valitettavasti käsikirjoitus on hyytyä välillä jankkaavuuteen. Samaa vikaa on prostituution ikäviä puolia hitusen valottavassa jaksossa Southern Comforts.
Vakavien aiheiden joukossa on tasaisesti keveitä. Kimmeltäviin rokkikuteisiin päästään osassa Glitter Rock. Hilpeiden vermeiden lisäksi tarjolla on aina yhtä hauskoja backstage-läppiä. Hubaa on osaltaan luvassa myös episodissa Private Dancer. Sam joutuu miesstrippariksi, joskaan tarina ei pyöri yksin kokonaan sen ympärillä. Samin tehtäväksi jää nimittäin auttaa kuuro tarjoilija (Swedberg) tanssitaiteen huipulle. Jakson vieraileva ohjaaja Debbie Allen tuotti aikanaan tv-sarjaa Fame.
Täysin lekkeriksi on mennä osassa nimeltä A Hunting Will We Go, kun Sam yrittää eläytyä palkkionmetsästäjäksi. Jane Sibbettin esittämä kaunis karkulainen suorastaan huutaa romanssia. Jälleen kerran käsikirjoitus on kuitenkin odotuksia parempi, ja tyypillisimmiltä kliseiltä vältytään.
Kolmannen kauden päätös on otteessaan hienosti pitävä Shock Theater. Mielisairaalassa 1954 heräävä Sam saa heti alkajaisiksi sähköshokkihoitoa, joka vie Alin kauhuksi ja katsojan riemuksi tiedemiehen järjiltään. Varsinainen tehtävä on jälleen unohtua, kun Sam kuvittelee olevansa milloin hemaiseva neiti Stormer, milloin kehitysvammainen Jimmy tai joku muu niistä henkilöistä, joiden nahoissa hän on ollut. Pahaksi onneksi Samin sekavuus on katkaista hänen yhteytensä Aliin ja jättää Samin suljetulle osastolle. Episodi on sarjan tasolla huikean jännittävä. Jos Aikahyppyyn on tähän mennessä jäänyt koukkuun, saavat loppupuolen tapahtumat suorastaan pakahtumaan kysymyksistä. Neljäskin kausi on siis pakko nähdä.
