Mykän komedian tunnetuin tähti on ehkä Sir Charles Spencer Chaplin, mutta hänen amerikkalainen virkaveljensä Joseph Frank ‘Buster’ Keaton ei ollut yhtään sen heikompi komiikan ymmärryksen suhteen. Siinä missä Chaplinin elokuvissa oli runsas annos tragediaa ja paatosta on Keatonin tyyli huomattavasti fyysisempi ja vähemmän henkilölähtöinen ja siinä missä Chaplin pystyi kontrolloimaan itseään koko uransa ajan joutui Keaton pahoihin vaikeuksiin. 1928 Keaton oli kuitenkin vielä voimissaan ja silloin valmistunut jokikohellus on täynnä näyttävää fyysistä kohellusta ja tehosteita, joskin juoni tasapainottelee hankalasti draaman ja puhtaan hupailun välillä.
Kahden Missisippiä seilaavan jokilaivan kapteeneilla, John Kingillä (Tom McGuire) ja ‘Steamboat Bill’ Canfieldilla (Ernest Torrence) on riita ja lisäksi Billin kaupunkilaispoika Bill nuorempi (Buster Keaton) on tulossa ja luonnollisesti tämä on hyvissä väleissä Kingin tyttären (Marion Byron) kanssa, joten klassinen lähtökohta rakkaustarinallekin on olemassa. Kinastelut johtavat jos jonkinlaisiin ongelmiin, joskin hirmumyrsky iskee ja ratkaisee tilanteen kertaheitolla.
Ernest Torrencen ankara, kaappimainen jokiretkun olemus on vastakohta Tom McGuiren tuttavalliselle, vauraalle ja iloiselle olemukselle, mutta luonnollisesti kumpikaan ei ole pekästään sitä miltä näyttävät. Ankara isäukko osoittautuu helläsydämiseksi ja suvaitsevaisen oloinen isäukko osoittautuu tyrannisoivaksi ketkuksi.
Buster Keatonin kivikasvoinen olemus on jyrkkä vastakohta muuten raivokkaan näkyvälle näyttelijäkaartille ja lisäksi hän suoriutuu hullunrohkeista stunteistaan uskomattomalla taidokkuudella. Talon päälle kaatuminen, rakennuksen alle jääminen, tuulen mukana liitäminen ja huomattavasti tavanomaisempi kiepahtelu sujuu kaikki nautinnollisella kömpelyydellä. Marion Myron ei kovinkaan vankasti henkilöityä roolia ehdi tehdä, mutta hän kuitenkin toimii hyvin omassa osuudessaan.
Juonikuvio toimii, mutta vaikka elokuva on lyhyt on siinä kuitenkin tasapaino-ongelmia. Alkupuolisko on dramaattisesti toimelias ja komedialtaan hillitty ja sen vastapainona myrskykohtaus on täynnä uskaliasta toimintaa ja fyysisiä vaaroja. Alkupuolella saa vain muutamia nauruja, sillä kohellus on vähäistä ja juonikuviokaan ei ole kovinkaan monimutkainen, mutta lopun lähestyessä on hurjaa toimintaa joka naurattaa lähes katkeamatta.
Juoni on ohut ja melko pitkälle tylsä, mutta onneksi toimintakohtaukset paikkaavat kokonaisuuden viihdearvoa. Buster Keatonin fyysinen työskentely on erittäin vakuuttavaa.
