Suuren puskan kutsu käy jälleen. Hupisarjan kuusiosainen kolmoskausi tapahtuu suurimmaksi osaksi shamaani Naboon (Michael Fielding) sekatavaraliike Nabootiquessa. Naboo ei itse juuri puodissaan istuksi, vaan matkailee gorilla Bollon (Brown) kanssa milloin mihinkin. Puodin kassalla palvelevat entiset eläintarhanhoitajat, Howard Moon (Julian Barratt) ja Vince Noir (Noel Fielding). Kulissien vaihtumisesta huolimatta Howard ja Vince ovat entisen kaltaisia: Howard diggaa jazzista ja beigestä kuosista Vincen kimmeltäessä trendipiireissä kuin ihmishahmoinen peilipallo.
Kauden jaksot näyttävät siltä kuin niiden tekoon olisi käytetty ainakin himpun verran enemmän rahaa kuin aiemmin. Perinteisten käsinukkien ja kokovartalopukujen lisäksi on tarjolla näpsäköitä greenscreen-trikkejä sekä animaatiota. The Mighty Boosh 3:n musiikista vastaa se vanha tuttu, Mr. Kalapuikkoviiksi eli Julian Barratt. Edellisiin kausiin verrattuna biisit eivät kuitenkaan suuresti yllätä tai edes painu mieleen. Kauden tarttuvin renkutus on heti sen ensimmäisessä jaksossa, Eels kuultava ankeriaslaulu. Noel Fieldingin vihreänaamaisena The Hitcherinä kähisemä kappale on paljon velkaa esillepanolleen.
Kaikki kuusi kolmannen kauden osaa ovat tasalaatuisen hauskoja, joskaan ne eivät oikeastaan tarjoa edellisiin kausiin verraten kovasti uutta. Howard yrittää edelleen päteä Vinceä paremmin, ryhtyen mm. myymään kyynärpaikkoja kaikissa maanläheisissä sävyissä ja hankkimalla kokoelmiinsa harvinaislaatuisen jazz-levyn. Hannuhanhimainen Vince tuntee sympatiaa frendiään kohtaan vanhaan tapaan – eli kunnes jotain parempaa on tarjolla. Se parempi saattaa olla vaikka uusi tyylikäs vaatekappale, kuten käy episodissa The Strange Tale of the Crack Fox.
Naboo ja Bollo toimivat kaverusten seikkailujen taustatukena, kuten Bob Fossil (Rich Fulcher), sokea jazz-reliikki Lester Corncrake (edelleen Fulcher) sekä pelkästä pinkistä rakosta ja lonkeroista muodostuva shamaani Tony Harrison (Noel Fielding). Sarjassa vilahtelee myös brittiläisiä musiikkitähtiä, joista näilläkin leveysasteilla tutuin lienee Gary Numan jaksossa The Power of the Crimp. Kyseinen jakso keskittyy muuten riimittelykilpailuun vale-Vincen ja -Howardin sekä oikean Vincen ja Howardin välillä. Taisto on hurja.
Jos The Mighty Boosh on koukuttanut yleisökseen aiemmin, on sarjan kolmoskausi katsomisen arvoinen kokemus. Osittain improvisoitu dialogi puhkuu raikasta henkeä vanhoihin asetelmiin ja hillittömät asusteet (yhtenä herkullisimmista on mainittava Rich Fulcherin paulakoivuniemimäisen Elanorin tyylilyyli-vaatetus) hymyilyttävät silloin kun puhuttu vitsi sujahtaa ohitse. DVD:llä sarjaa saa tällä haavaa edelleenkin vain ilman suomalaista tekstitystä, joskin kolmannen kauden lättypainos sisältää runsaasti mukavia ekstroja.
