Tarjoaa muutaman aika originaalin idean ja pidemmän päälle toimivan kokonaisuuden.

15.5.2005 21:14

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:The Jacket
Valmistusvuosi:2005
Pituus:105 min

John Mayburyn ohjaama Sidottu alkaa häiritsevillä välähdyskuvilla Persianlahden sodasta 90-luvun alkutaitteella. Yhdysvaltain armeijaa palveleva sotilas Jack Starks (Adrien Brody) kokee sodan karmaisevan helvetin irakilaispojan ammuttua häntä päähän. Kuin ihmeen kaupalla Starks selviää välikohtauksesta hengissä, ja vuonna 1992 hän palaa kunniamitalin kera Yhdysvaltoihin. Kohtalokkaat selkkaukset tuntuvat kuitenkin vainoavan Starksia, ja yhtäkkiä hän löytää itsensä virheellisesti syytettynä poliisin taposta. Vetoamus mielisairauteen menee läpi, ja Jack siirretään mielenparantolaan. Vankila olisi kenties ollut parempi vaihtoehto, sillä tohtori Beckerin (Kris Kristofferson) johtama mielisairaala harjoittaa helvetillisiä ”parannusmetodeja” potilaisiinsa. Vahvasti huumattu, pakkopaitaan sidottu ja ruumishuoneeseen lukittu Jack Starks oppii nopeasti pelottavan ja samaan aikaan kiehtovan taidon: hän pystyy matkustamaan ajassa eteenpäin ja taaksepäin. Hän törmää vuonna 2007 nuoreen Jackie-nimiseen tarjoilijaan (Keira Knightley), joka kertoo Jackin kuolleen 14 vuotta sitten. Pystyisikö Jack muuttamaan kohtalonsa kulkua?

Sidotussa on paljon tyylejä eri elokuvalajeista. Soppaan on heitetty piinaavia kauhuelementtejä, psykologista ilmapiiriä, scifimäistä myseerisyyttä, sekä tunnekuohuvaa draamaa kovia kokeneista ihmissieluista. Genresekoitukset toimivat jollakin tasolla, joskin jatkuvat tasovaihtelut häiritsevät elokuvan kokonaisilmapiirin muodostumista. Sidottu on parhaimillaan häiritsevissä shokkikohtauksissaan, jossa nopeat välähdyskuvat heijastavat Jack Starksin loputonta painajaista tehokkaasti katsojaankin. Juonta viedään sulavasti eteenpäin vailla sen kummempaa kömmähdystä, yllätyskäänteitä viljellään varsin mukavasti, ja muutamissa kohdissa pääsee jopa odottamattomasti hihkaisemaan hätkähdyksestä. Tarinan sisällöstä tuli kuitenkin mieto fiilinki siitä, että siihen oli ympätty jonkun verran turhaa matskua katseluajan pidentämiseksi. Persianlahden sota jää pintapuoliseksi introksi, eikä pieni sivujuoni vammautuneesta Babak-pojasta tarjonnut mitään ammentavaa lisää juonen kokonaisuudelle. Suurin osa juoniratkaisuista toimi kuitenkin moitteettomasti, eikä psykologisten elokuvien ongelmaksi muodostuva sekavuus päässyt yllättämään.

Pianistissa loistanut Adrien Brody on hyvässä vedossa, joskaan mitään briljanttia hänen hieman keskeneräiseksi jäävä roolihahmo ei tarjoakaan. Erimielisiä lääkäreitä näyttelevät Kristofersson ja Jennifer Jason Leigh tekevät rutiininomaisen hyvää työtä, eikä silmäkarkki-Keirastakaan löydy hieman väkinäisiä ruumiinelkeitä lukuunottamatta mitään kummempaa moitittavaa. Sidotun tarinan loppuosa keskittyy vahvasti henkilöhahmojen elämän ruotimiseen, ja perheen sekä rakkaiden huolehtimisen tärkeyksiä korostetaan. Ennen kuin sitä kunnolla huomaakaan, psykologinen jännäri on lähes tipoteissään, ja tilalle on tullut rauhallinen tunnedraama, jossa sympaattinen Jack Starks yrittää setviä muiden ihmisten elämiä parempaan reilaan. Hieman yllätyksetön ratkaisu, mutta ei kuitenkaan hullumpi tapa lopettaa tätä elokuvaa.

Sidottu ei ole välttämättä mikään hulppean ikimuistoinen elokuvakokemus, mutta se kuitenkin tarjoaa muutaman aika originaalin idean ja pidemmän päälle toimivan kokonaisuuden, jotka tarjoavat tyylikästä visualisointia ja älynnystyröitä kevyesti haastavaa juonenkerrontaa. Teatteriversion näkeminen ei kuitenkaan ole tarpeellista, joten kannattanee rauhallisesti odotella vuokralättyjulkaisua.

nimimerkki: SpaceCadet1

Arvosteltu: 15.05.2005

Lisää luettavaa