Toinen maailmansota on päättynyt pari vuotta sitten, kun nuori Etelävaltioista kotoisin oleva Stingo (Peter MacNicol) saapuu Brooklyniin. Hän tutustuu samassa talossa asuvaan puolalaisemigrantti Sophie Zawistowskiin (Meryl Streep) ja hänen ystäväänsä Nathan Landauun (Kevin Kline). Kirjailijaurasta haaveileva Stingo ystävystyy nopeasti kaksikon kanssa. Stingon ja Sofien ystävyys muuttuu syväksi kiintymykseksi, jota kuitenkin varjostaa sekä Sofien menneisyys että Nathanin raju temperamentti. Pikku hiljaa paljastuu, että Sofie ei ole ollut täysin rehellinen Stingolle ja seuraa pitkä takauma, kun Sofie kertoo ajastaan Puolassa, isästään ja keskitysleirillä olostaan. Myöhemmin Nathan kosii Sofieta ja Stingo tuntee itsensä petetyksi. Lopulta Stingo pääsee tunnustamaan rakkautensa Sofielle, mutta Sofiella on vielä yksi salaisuus – yksi valinta – kerrottavanaan.
Meryl Streep vetää suuren roolin (Oscarin arvoisen) romanttisena, sensuellina puolalaisena. Hän puhuu sujuvasti puolaa ja saksaa sekä jäljittelee taitavasti huonoa englantia. Täynnä syyllisyyttä olevana, hän ei koskaan pääse irti menneisyydestään. Kohtaukset natsiupseeri Rudolf Hoessin (Günther Maria Halmer) ja hänen tyttärensä Emmin (Melanie Pianka) kanssa ovat vaikuttavia. Kline heittäytyy täysillä rooliinsa ja on yhtä vakuuttava sekä hurmurina että hulluna. MacNichol viattomuudessaan on hyvä, mutta jää silti taka-alalle.
Elokuva on varsin puhtaasti kolmen henkilön draama, vaikka takautumissa tulee esille muitakin henkilöitä. Tarina käynnistyy hitaasti, mutta rakenne toimii tehokeinona. Takautumien myötä Sofien tarina paljastuu vähitellen – kiduttavan hitaasti – kohti viimeistä tunnustusta. En ole koskaan pitänyt tällaisesta romanttisesta draamasta, mutta hyvä elokuva on hyvä genrestä huolimatta. Elokuva päättyy runon sanoihin, jotka kuvaavat osuvasti koko tunnelmaa:
“Ample make this bed.
Make this bed with awe;
In it wait till judgment break
Excellent and fair.
Be its mattress straight,
Be its pillow round;
Let no sunrise’ yellow noise
Interrupt this ground.”
Emily Dickinson
