Ohjaaja Terry Gilliam on sanonut eräässä haastattelussa että Fisher King kertoo “Graalin maljan etsimisestä 1900-luvun lopun New Yorkissa”. Se kertoo myös “miehestä joka yrittää hankkia ystävälleen naisen tunteakseen vähemmän syyllisyyttä”. Tässä vasta kaksi Fisher Kingin monista teemoista ja tarinoista.
Elokuvan alussa radiotoimittaja Jack Lucas (Jeff Bridges) on tekemässä ohjelmaa. Yksi radion kuuntelija ottaa Jackin puheet liian vakavasti, ja murhaa baarissa seitsemän ihmistä. Tapauksen jälkeen Jack menettää työpaikkansa ja hänestä tulee juoppo. Hän yrittää tappaa itsensä mutta sen estää Robin Williamsin esittämä Parry, joka on myös joutunut kokemaan kovia. Vaimon kuoleman aiheuttamien traumojen takia hänkin on joutunut jättämään työnsä professorina ja asuu irtolaisena kellariloukossa. Jackin ja Parryn kohtaamisesta seuraa omalaatuinen ystävyyssuhde, jossa tragedian kohdanneet ihmiset auttavat toisiaan. Jackin suhde naisystäväänsä Anneen (Mercedes Ruehl) on jatkuvassa kriisissä eikä hän tunnut tietävän mitä odottaa suhteelta. Parry taas ei osaa lähestyä ihastuksensa kohdetta Lydiaa (Amanda Plummer).
Elokuvan visuaalinen tyyli on erittäin persoonallinen, kuten kaikissa Gilliamin elokuvissa. Gilliamin nykypäivän New Yorkissa on keskiaikainen linna. Siellä asuu miljonääri jonka kirjahyllyssä Graalin malja. New Yorkin kaduilla ratsastaa tulta syöksevä punainen ritari.
Fisher Kingissä on lukuisia erinomaisia näyttelijäsuorituksia. Jeff Bridges osaa olla sekä inhottava lurjus että Parryn uskollinen ystävä. Robin Williams käyttää näyttelijätyön koko skaalan mielipuolisesta tykityksestä herkkään ja rauhalliseen professoriin joka vaipuu koomaan. Mercedes Ruehl voitti ansaitun sivuosaoscarin. Amanda Plummer esittää sympaattisella tavalla hiirulaismaista Parryn rakkauden kohdetta. Bonuksena vielä yksi elokuvahistorian hulvattomimpia drag-näyttelijäsuorituksia (Michael Jeter).
Elokuvan muistettavin kohtaus on jakso rautatieasemalla jossa ohikulkijat yhtäkkiä alkavat tanssia valssia. Tällaisia taianomaisia hetkiä voi tapahtua, kun elokuvan ohjaajana on Terry Gilliam. Lievänä puutteena voisi mainita että elokuvaa olisi ehkä voinut vähän tiivistää. Siinä tuntuu olevan liikaakin materiaalia yhteen elokuvaan. Siitä huolimatta Fisher King on erinomainen elokuva, yhtä aikaa hauska ja liikuttava. Todella hyvän elokuvan tavoin se koskettaa henkisellä tasolla, ja sen jälkeen on tunne että on oppinut jotain uutta elämästä.
Jussi Huhtala
