Kuten olen jo monta kertaa todennut, pidän vanhoista kauhuelokuvista aivan älyttömästi. Yleensä ne ovat elokuvallisesti varsin ovelia ja hyvin tehtyjä, joskaan eivät enää pelottavia. Tai vähintään huonoudessaan hauskoja. Universalin ’30-’50 lukujen klassikkojen lisäksi aivan horrorgenren kärkeen menevät kyllä joskus ’50-’70 luvuilla tuotetut, legendaarisen Hammer-yhtiön kauhufilmit, jotka olivat usein uusintafilmatisointeja noista Universal-klassikoista, hieman verisempinä ja ”nykyaikaisempina”. Hauskaahan tässä on se, että useasti nämäkin filmit on sitten filmatisoitu uudestaan viime vuosina. Hammer-yhtiön kestotähti oli Christopher ”Aina pahis” Lee, joka nuorena poikana lähti mm. Suomeen, vapaaehtoisena Talvisotaan. Suomessa miestä ei kuitenkaan päästetty rintamalle, iästä johtuen. Kun Toinen maailmansota puhkesi kukkaansa, liittyi Lee joukkoihin Englannissa. Sodan jälkeen mies ryhtyi näyttelijäksi, ja ajautui näihin pienen budjetin kauhuleffoihin hirviöksi, useinmiten Draculaksi. Muutaman leffan jälkeen Lee itse rupesi jo olemaan aivan täynnä ko.hahmoa, mutta Hammer tahkosi Leellä ja Draculalla aina vain lisää rahaa. Siinä sivussa Christopher pistettiin kuitenkin esittämään muutamaa muutakin monsteria, mm. Muumiota.
Juoni nyt ei ole kovin kummoinen. Muutama arkeologi avaa haudan. Muumio käy yhden kimppuun, ja ainoastaan tämä yksi näkee sen. Hän selviää hyökkäyksestä, ja horinoista johtuen hänet passitetaan mielisairaalaan. Kolmen vuoden kuluttua mies kuolee äkillisesti, ja yhden arkeologin naapuriin on muuttanut kummallinen egyptiläinen…
Peter Cushing on hyvä sankariroolissaan, ja Christopher Lee onnistuu jälleen hienosti. Miestä ei tosin juuri leffassa ilman muumiokääreitä näy, mutta sen vähän ajan hän hoitaa hienosti, ja muumioroolin Lee vetää varmoin ottein, näytellen liikkein ja elein. Ja Jumala siunatkoon Hammer-yhtiön luotto-ohjaaja Terence Fisheriä, joka on tajunnut zoomailla paljon Leen silmiin. Vaikkei filkka varsinaisesti pelottava olekaan, niin Lee omistaa varmasti maailman pelottavimmat silmät, ja ne aiheuttavat tässäkin ikäviä väristyksiä nykyajankin katsojassa. Tiukkaa.
Lopetan arvostelun legendaariseen repliikkiin: ”It will kill us! It will kill us all!” Taattua Hammer/Lee-laatua!
