Hän oli hirvittävällä tavalla epämuodostunut ja pystyi tienaamaan laihan elantonsa vain esittelemällä hirvittävyyttään. Sellaisissa oloissa asui John Merrick (Hurt) kun tohtori Frederick Treves (Hopkins) löysi hänet. Merrickin epämuodostuminen herättää hänen kiinnostuksensa ja vastoin ennakkoluulojaan Merrick osoittaa olevansa erittäin älykäs ihminen joka on pysynyt järkevänä ja ystävällisenä huonosta kohtelusta ja hirvittävästä ulkomuodostaan huolimatta. Silti on ironista miettiä oliko Merrick koskaan sen enempää kuin omituinen luonnonoikku, vaikka saikin sairaalassa ollessaan nauttia hyvästä kohtelusta ja elämän hymystä.
David Lynchin aivorusentajien joukossa Elefanttimies on suoraviivainen ja helppotajuinen, mutta silti lynchiläisen omalaatuinen. Hirviömäisyyden tutkielma esittää ’tavalliset ihmiset’ hyvin epäedullisessa valossa kun taas hirviömäinen Merrick on puhtaasti parasta mitä ihmisissä on.
Hopkins tekee tasaisen varmaa työtä Trevesinä ja John Hurtin suoritus kärsineenä Merrickinä on hienoa katseltavaa ja meikki ei ole ollenkaan epäuskottava. Yhdennäköisyys Joseph Merrickin (Elefanttimiehen oikea etunimi oli Joseph) on täydellinen ja katseessa on älyä ja selkeä tietoisuus ympäristöstä. Freddie Jones tämän ’omistajana’ on taas se todellinen hirviö tässä elokuvassa Tunteeton raakimus jonka vähäinen äly kelpaa vain riistämään ja pettämään.
Lyhyesti sanoen Elefanttimies on loistava elokuva ja jotain sen laadusta kertoo se että Allekirjoittanut ei nähnyt sitä kunnolla kyynelistä johtuen.
Kaunis.
