On synkkä ja myrskyinen yö syrjäseudulla, kun poliisipartio löytää talon pihalta ruumiin ja talosta perheen tyttären koirahäkkiin teljettynä. Vuosia myöhemmin aikuistuneet sisarukset Maria, Mikko ja Matilda (Inka Kallén, Pekka Strang ja Saana Koivisto) palaavat valmistelemaan taloa myytäväksi, mutta menneisyyden haamut eivät aio päästää heitä niin helpolla…
Max Seeckin ja Joonas Pajusen ohjaama Koputus nousee heittämällä kotimaisen kauhugenren kärkijoukkoon. Suomalaisen elokuvamusiikin kultasormen Tuomas Kantelisen musiikki korostaa sopivan hyytävästi kaiken yllä leijuvaa uhkaa. Strang, Kallén ja Koivisto näyttelevät hyvin näennäisen yhtenäisiä, mutta tarinan edetessä yhä enemmän toisiaan vastaan kääntyviä sisaruksia, joista jokaisella on omat salaisuutensa ja traumansa.
Se suurin plussa tulee kuitenkin elokuvan kestosta. Nykyisten kolmetuntisten mammuttien aikakaudella puolta lyhyempi Koputus erottuu edukseen. Silti tarina rakentuu maltilliseen tahtiin, ja onnistuu myös olemaan aidosti pelottava. Oikeastaan ainoa asia, mistä näin suomalaisena voisin valittaa, on se, että elokuva on kuvattu Suomen sijaan Virossa. Maassamme riittää kuitenkin synkkiä metsiä yllin kyllin omasta takaa, joten miksi tekijät suuntasivat mieluummin Suomenlahden eteläpuolelle? No, kuvattiinhan Jalmari Helanderin Big Gamekin toisaalta Manner-Euroopassa, vaikka sen tarina olikin sijoittuvinaan Suomen Lappiin.
Syrjäinen talo, salaisuuksia ja ympärillä vaaroja vilisevä metsä. Näistä aineksista on parhaat kauhutarinat tehty.
