On varmasti yksi elokuva todellakin ylitse muiden, joka on aiheuttanut ihmisille uintikammoja. Niinhän tämän kauhu- ja jännityselokuvan klassikon vanhassa mainoslauseessa sanottiin: ”Katso tämä elokuva, ennen kuin menet uimaan!” Kyseessä on tietenkin ohjaajamestari Steven Spielbergin läpimurtoelokuva ja yhä hänen parhaisiin teoksiinsa lukeutuva Tappajahai (Jaws, 1975), joka perustuu Peter Benchleyn samannimiseen romaaniin. Elokuva täytti nyt viime kesän juhannusaattona tasan 50 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi arvostelen elokuvan. Tappajahai sai ilmestyessään valtavan suuren suosion, loistavat arvostelut, ja siitä tulikin silloin kaikkien aikojen tuottoisin elokuva, kunnes Star Wars (1977) ohitti sen lipputuloissa. Elokuva palkittiin myös kolmella Oscar-palkinnolla parhaasta leikkauksesta, äänestä ja alkuperäismusiikista. Ainoastaan parhaan elokuvan Oscarin se hävisi, joka meni hienolle mielisairaalakuvaukselle, Yksi lensi yli käenpesän, joka on myös yksi lempielokuvistani.
Tarina kertoo kuvitteellisesta Amityn lomasaaresta, jossa uimareita alkaa vesistössä mystisesti katoamaan toinen toisensa jälkeen. Amityn poliisipäällikkö Martin Brody (Roy Scheider) alkaa epäillä valkohain saapuneen alueelle saalistamaan kaikkia uimareita. Brody aikoo sulkea tämän takia kaikki Amityn uimarannat, kunnes kaupunginvaltuusto estää tämän, koska he taas pelkäävät Amityn kesäturismin katoavan sen takia. Brodyn avuksi saaren tilannetta saapuu tutkimaan meribiologi Matt Hooper (Richard Dreyfuss). Hai jatkaa kuitenkin edelleen hyökkäyksiään Amityyn, kunnes lopulta Brodyn ja Hooperin on yhdistettävä voimansa paikallisen kokeneen hainmetsästäjä Quintin (Robert Shaw) kanssa ja niin miehet sitten kolmistaan lähtevät metsästämään tätä vaarallista vesipetoa keskelle merta.
Kaikkien näiden 50 vuoden aikana Tappajahai on mielestäni säilyttänyt hyvin tehonsa ja kiehtovuutensa. Elokuvan kuvaukset olivat yhtä vastoinkäymistä toiseen, kuten mm. tekohai ei usein toiminut kunnolla, näyttelijöillä oli riitoja jne. Elokuvasta pelättiinkin tulevan lopulta katastrofi, kunnes sen pelasti Verna Fieldsin tekemä kauttaaltaan todella hieno leikkaus. Koska tekohai ei toiminut kunnolla kuvauksissa, niin sitten keksittiin sellainen ratkaisu, että haita ei näytetä pahemmin elokuvan alkupuoliskolla, vaan vasta kunnolla melkein puolet elokuvan kestosta nappaavassa finaalissa. Tämä itse asiassa osoittautui lopulta yhdeksi elokuvan tehokeinoksi, sillä mitä vähemmän me näemme hirviötä, niin aina sitä uhkaavammalta ja pelottavammalta se tuntuu.
Elokuvan keskeiset näyttelijät on hyvin valittu ja jokainen heistä tekee erinomaisen roolisuorituksen. Roolihahmoihin on kaikin puolin panostettu kunnolla ja he tuntuvat enimmäkseen aidoilta ihmisiltä. Hooper on teoreettinen ja innokas haiden tutkija, Quint on maaninen toiminnan mies ja pakkomielteinen haijahdissa, sekä Brody kuvataan aluksi hiukan arkaluonteisena ihmisenä, joka pelkää vettä hukkumisvaaran takia, mutta hän kuitenkin lopulta rohkaistuu ja voittaa kaikki pelkonsa elokuvan loppukliimaksissa. Ylitse muiden on kuitenkin Robert Shaw hainmetsästäjä Quintin roolissa. Hän heittäytyy rooliinsa suorastaan vimmatulla energialla. Quintin kuuluisa U.S.S. Indianapolis -monologi on todellakin ikimuistoinen. Sen kirjoitti alun perin John Milius, mutta Shaw muokkasi tekstin lopulta paremmin itselleen sopivaksi.
Tappajahai on kerronnaltaan ja rytmillisesti erittäin hallittu ja tasaisesti kulkeva elokuva, joka pitää jännitystä hyvin yllä, kunnes se loppua kohti suorastaan räjähtää huippulukemiin. Spielberg osasi luoda elokuvaan myös hienosti toimivia shokkitehoja. Ihminen vastaan luonto -asetelma nousee keskeiseksi teemaksi. Elokuvan epäilemättä yksi esikuva on Alfred Hitchcockin Linnut, johon tiettyjä yhtäläisyyksiä Tappajahaissa on, ja Spielbergin keinoissa luoda jännitystä tuntuu olevan paljon vaikutteita Hitchcockin työstä.
Kolmen miehen epätoivoiseksi käyvä kamppailu jättimäistä valkohaita vastaan keskellä merta on myös omiaan luomaan piinaavaa tunnelmaa. Lisäksi ei voi olla mainitsematta John Williamsin ikonista elokuvamusiikkia, joka luo kohtauksiin todella paljon tunnelmaa, jännitystä sekä myös eloa. Tunnusmusiikki varsinkin jää kaikkien katsojien mieleen. Näiden monien toimivien osa-alueiden ansiosta on syntynyt Tappajahai, joka kuuluu harvinaisiin, aivan täydellisiin elokuviin, jonka jokaisen tulisi katsoa. Tappajahai on listattu usein monien kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listoille ja elokuva on valittu myös Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.
Tappajahain suosion vanavedessä on syntynyt muutama jatko-osa elokuvalle sekä myös lukematon määrä erilaisia jäljittelijöitä, joista yksikään ei ole onnistunut saavuttamaan, saati ylittämään tämän Spielbergin mestariteoksen hienoutta. Tappajahai puree edelleen erittäin tehokkaasti katsojiin.
