James Cameronin neljännesvuosisata sitten ohjaama Terminator sai jo ilmestyessään suuren suosion ja onkin ihan ansaitusti tieteistoimintaelokuvien virstapylväitä. Cameronin ohjaama kakkososakin on erittäin hyvä, ellei jopa parempi kuin ykkönen. Ja kahteen elokuvaan olisi voinut Terminator-saaga jäädäkin, vaikkei Jonathan Mostowin ohjaama kolmonenkin on hyvä, joskin rahastusmielellä tehty rymistely. Vuonna 2009 valmistui neljäs Terminator-elokuva. Tämä ei sitten yllä samalle tasolle aiempien osien kanssa.
Positiivista on, että jo kolmen elokuvan perusjuoni on hylätty ja nyt ollaan tulevaisuudessa, jossa käydään koneiden ja ihmisten välistä sotaa. John Connor on vastarintaliikkeen upseeri, joka löytää tietoa vallan ottaneen Skynetin suunnitelmista. Hän alkaakin etsimään miestä, joka voi pelastaa tulevaisuuden. Toisaalla Los Angelesin raunioissa piileskelee muutama ihminen, jotka pyrkivät vastarintaliikkeen luokse.
Juonikuvion muuttaminen on ihan hyvä liike, sillä tuskin sarja olisikaan enää kestänyt samaa juonta enää neljättä kertaa. Harmi vain, että juoni tahtoo helposti upota muun ryminän alle. Juonesta olisi voinut saada hieman enemmänkin irti. Tarinaa vielä latistaa juonenkulussa esiintyvät aukot. Ristiriitaisuuksia esiintyy niin aiempien osien kesken kuin elokuvan sisältäkin. Hieman tuleekin olo, että käsikirjoitus on tehty melkoisella kiireellä, eikä ole maltettu tarkistaa asioita. Ja jotta tarinaa voisi ymmärtää täysin, on hyvä katsoa aiemmatkin osat. Myös joitakin kliseitä löytyy. Loppu on sitten harmillisen ennalta-arvattava. Lopun suhteen on oikeastaan sellainen ongelma, että jos katsoja on, ja luultavasti onkin, nähnyt aiemmat osat, niin loppupuolen tapahtumat ei vain osaa yllättää yhtään.
Tunnelmaan on sentään panostettu ihan kivasti. Tulevaisuuden maailma on muotoiltu synkäksi. Ympäristö on melko karua. Tosin olisi voinut olla vielä hieman karumman näköistäkin. Danny Elfmanin musiikki tavoittelee mainiosti aiempien Terminator-elokuvien tunnelmaa. Terminator – pelastuksessa on myös vähemmän huumoria kuin aiemmissa osissa. Elokuvan huumori onkin lähinnä tahatonta.
Muu toteutus vaihtelee aika paljon. Toimintakohtausten eduksi on sanottava, etteivät ne sorru mihinkään nopeisiin leikkauksiin, vaan niistä useimmiten saa jotain selvääkin. Tosin ei toiminta ole läheskään niin hienoa kuin aiemmissa osissa. Toimintakohtaukset ovat muutenkin hieman vaisuja. Dialogikin on harmillisen vaisua. Se on lähinnä yhdentekevää jaarittelua ja käskyjen huutelemista. Tehosteiden toimiminen on hieman rajalla. Sentään ei sorruta tehosteilla mässäilyyn, mikä onkin jo ihan positiivista. Yleisesti robotit on toteutettu ihan hyvin, mutta joissakin kohtauksissa näkee liiankin selvästi, että ne ovat tietokonetehosteita.
Näyttelijäkaarti on kokenut rajuja muutoksia. Selvin ja näkyvin muutos on aiempien Terminator-elokuvien tähden Arnold Schwarzeneggerin puuttuminen. Hänet nähdään tosin digitaalisesti parissa kohtauksessa. Schwarzeneggerin puuttuminen ei tosin haittaa elokuvaa juurikaan. Linda Hamiltonin ääntä sentään kuullaan. John Connorin näyttelijä on vaihtunut moneen otteeseen. Tällä kertaa Connorin saappaisiin astuu Christian Bale. Bale tekeekin ihan hyvän roolin. Jää tosin hieman kakkososan Edward Furlongin varjoon, mutta on parempi kuin Nick Stahl. Myös Sam Worthington ja Anton Yelchin tekevät omissa rooleissaan mainiotta työtä. Vähemmän merkittävät hahmot jäävät sitten harmillisen vähälle huomiolle, eikä heihin ole kiinnitetty käsikirjoitusvaiheessa mitään huomiotta. Varsinkin Helena Bonham Carterin rooli jää todella pieneksi. Näin hyvän näyttelijän kohdalla on suoranaista tuhlaamista laittaa hänet johonkin merkityksettömään rooliin.
Kaikkien näiden osien summana on saatu ihan kelvollinen elokuva, jonka kyllä katselee, mutta ei ole mikään loistava teos ja jää erittäin paljon aiempien osien varjoon. Terminator – pelastuksessa on kyllä iso kasa ongelmia, mutta myös sen verran hyviä puolia, ettei sentään aivan surkea ole.
