Ok, todetaan heti alussa, että leffasta on jo useita tykityksiä, ja tuon mielipiteeni arvostelun muodossa esille vain siksi, että se oikeastaan eroaa kaikista edellisistä revikoista.
Juonta tässä ei kannata enää lähteä selostamaan. Tähtilaivastot tappelee, suurta raamaa on ilmassa, nuori jedioppilas kokee suuren luokan identiteettikriisin ja koko maailman kohtalo on vaakalaudalla. Huimaa suorastaan.
Noniin. Alkuperäiset Tähtien sodat toki rulettivat, mutta uudempi trilogia ei. Näin ykkösen ensimmäistä kertaa heti kun se tuli. Taisin olla about yhdeksän vanha, ja homma kolahti täysillä. Nostalgiakaan ei silti oikeastaan pelasta ko.leffaa, onhan se aika pökäle. Kakkonen sisälsi sentään paikoittain upeaa menoa, kuten Yodan ja Christopher Leen välinen valosapeliottelu, mutta kokonaisuus haparoi. Kolmonen parantaa taas hieman, mutta jää edelleen vaisuksi.
Ennen vanhaan elokuvia näes tehtiin suurella syrämellä. Ikävä toistaa vanhaa mantraa, mutta nykyään keskitytään lähinnä suuruuteen, vauhtiin, räjähdyksiin ja efektivyörytykseen. Ja se turruttaa. Niin turruttaa tämäkin. Sithin kosto ei onneksi ole aivan toivoton elokuva, ja se jätti ainakin tälle katsojalle hyvin ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta leffa sisältää hienoja, yksittäisiä kohtauksia ja tyylikästä menoa, mutta toisaalta se junnaa paikoillaan, sortuu sentimentaalisuuteen, efektivyörytykseen ja lässytykseen. Ewan McGregor hoitaa Obi-Wanin roolin mahtavasti, ja tietokoneanimoidulle mestari-Yodalle äänensä lahjoittanut Frank Oz puhuu homman kotiin lähes täydellisesti. Ian McDiarmid on kansleri Palpatinena suorastaan pirullisen ärsyttävä. Hahmon on toisaalta oltavakin aikamoinen kusipää, että tiedä nyt sitten, mutta vaikea on mennä tuollaisesta sanomaan positiivisia sanoja. Christopher Lee on aina ehdotonta plussaa, mutta miehen rooli jää liian pieneksi, kuten viime vuosina on ollut tapana. Samuel L. Jackson on jedimestari Mace Winduna superhypercool, sehän on selvä. Aina kun Jackson astui kankaalle, tuli meikäläiselle väkisinkin mieleen Die Hard kolmosen kohtaus, jossa Jackson selostaa nimeä Zeus Bruce Willisille taksin takapenkillä: ”Zeus! The one who said ’don’t fuck with me, or you’ll get a lightning up to your ass!'” Korvatkaa sana ”Zeus” sanalla ”Mace” tai ”Windu”, ja vaihtakaa sanan ”lightning” tilalle sana ”lightsaber”, ja saatte jonkinlaisen käsityksen Jacksonin roolityöstä. Upeaa.
Sitten tulee aika siirtyä karmeuksista karmeimpaan. Nimittäin elokuvan päärooliin ja sen näyttelijään, Anakin Skywalkeriin ja Hayden Christenseniin. Jo se nyt on perhana, kun eivät parempaa jätkää tähän hommaan löytäneet. Anakinin hahmo on harvinaisen ärsyttävä; Hemmo valittaa ja itkee jatkuvasti, eikä osaa tehdä päätöksiä. Ja asiaa ei paranna ollenkaan hra. Christensen. Mies kulkee läpi koko elokuvan sama ilme naamallaan. Silmät näyttävät elottomilta, suu on tiukasti viivalla ja kulmat rypyssä, näin se homma etenee. Vai eteneekö? Eipä oikeastaan… Hayden onkin elokuvan suurin tappio. Tuskinpa olisi ollut hirveän vaikeaa löytää jotain hieman paremmin rooliin sopivaa, Christensen kun EI ole mies, josta tulee kaikkien pahisten isoisä, Darth Vader. Näinpä on täysin oikein omistaa kokonainen kappale jätkän haukkumiselle, ja koska kertaus on opintojen äiti: Hayden Christensen sukkaa.
Sithin kosto sisältää siis kertakaikkisen upeita kohtauksia, mutta kokonaisuus haparoi kuin kävelemään opetteleva pikkulapsi. Nyt, jotta saatte tästä sekametelisopasta jonkinlaista selkoakin, teen tylysti plussat ja miinukset-listan, jotta tajuatte hieman, mitä ajan revikallani takaa:
SYYT KATSOA STAR WARS III: SITHIN KOSTO:
Yoda. Tämä äärettömän viisas, tuhansia vuosia vanha ja pahiksia jalkojen takaliitokseen rankasti potkiva isokorvainen kääpiö pystyisi lähes yksinään pelastamaan leffan katsomiskelpoiseksi.
Chewbaccan ensiesiintyminen. Vaikka karvainen ystävämme ei olekaan suuressa osassa, on se silti Chewbacca. Vöineen kaikkineen.
Samuel L. Jackson. Onko mies cool tai jotain? No on.
Imperial March. Kyllä se vain kajahtaa komeasti leffateatterin kaiuttimista…
Tyly, iloton loppuratkaisu. On suoranainen ihme, ettei Lucas änkenyt viimeiseen puoleen tuntiin minkäänlaista pakollista ”kevennystä.” Meno on synkkää ja sellaisena pysyy.
Onhan Sithin kosto puutteistaankin huolimatta legendaarisen elokuvasarjan (toivottavasti) vihoviimeinen osa.
SYYT KATSOA SITHIN KOSTO ENNAKKOASENTEILLA:
Et pety niin pahasti. Saatat jopa yllättyä positiivisesti.
Erikoisefektivyöry. Sitä ei vain jaksa.
Hayden Christensen. Puupökkelö, joka ei osaa näytellä, ei sitten tippaakaan.
Alkutekstit ovat yhä edelleen suomeksi. Se on paha juttu. Oikeasti.
Darth Vaderin mystisyyden pilaaminen. Yksityiskohtaisen paljastuksen siitä, miten Lordi Vaderista tuli Lord Vader, olisi toki voinut jättää poiskin. Kunnioitusta herättävä mystisyys on nyt tipotiessään. Mielikuvitukselle ei jätetä sijaa.
YHTEENVETO:
Suosittelen kaikkia saagan ystäviä katsomaan myös Sithin koston. Mitään maailmaa mullistavaa elokuva ei tarjoa, ja jättää lopulta pitkän miettimisen jälkeen aika happaman jälkimaun, mutta menettelee silti, kituen. Shitin kosto? Ei sentään, mutta nimitys ei ole turhan kaukana. Muutama loistava yksityiskohta pelastaa pätkän tuolta, varsin ikävältä lempinimeltä.
