Entinen levyraatimies Jukka ”virtasjukka” Virtanen kuului Speden ja Aarre Elon ohella suomalaisen viihteen uranuurtajiin jo 60-luvulla. Hän sai ohjattavakseen tämän itsenäisyytemme ”virallisen” 50-vuotis juhlaelokuvan Pähkähullu Suomi, joka oli myös kyseisen juhlavuoden (1967) katsotuin elokuva Suomessa.
Kuten kaksi vuotta myöhemmin ilmestyneessä Pohjantähteissä, niin myös tässäkin filkassa kerrotaan elokuvan tekemisestä elokuvan sisällä. Juonena on se, että Suomen 50-vuotispäivän kunniaksi pitäisi tehdä mahdollisimman kattava juhlaelokuva. Suomen olemusta ja nähtävyyksiä lähdetään sitten tarkastelemaan Amerikkalaisen hiusöljymiljonääri William Njurmen (Pasanen) silmin. Njurmi on mitä ilmeisemminkin sukua suurjuoksija Paavo Nurmelle. Aluksi tarkastetaan Helsinki, jonka jälkeen lähdetään maaseutukierrokselle. Sibelius, sauna, sisu ja muut suomalaisuuden myytit saavat kyytiä tässä huimavauhtisessa komediassa. Ja jos välillä tuntuu, että olet tippunut kärryiltä niin ei hätää, sillä Simo Salminenkin tunnustaa kesken elokuvan, ettei ole itsekään enää 15 minuuttiin ymmärtänyt mitään elokuvan tapahtumista.
Elokuva on hemmetin hauskaa löyhäjuonista sketsiparodiaa. Toisinaan verbaaliakrobatia muistuttaa Uutisvuodon parhaita jaksoja. Kielelliset nokkeluudet seuraavat toinen toisiaan ja kirvoittavat vienon hymyn ainakin meikäläisen lärville. Nostaisin Pähkähullun Suomen Spede tuotannoista ehkä jopa kaikkein korkeimmalle paikalle. Näyttelijätyöskentely tukee elokuvan ”farssimaista” luonnetta eli välillä repliikit särähtävät korvaan kuin Tervasaaren Kesäteatterin harjoituksista.
Elokuva on tutustumisen arvoinen jo senkin takia, että se tarjoilee runsaasti suomalaista kultuuria ja ajankuvaa 60-luvulta. Elokuvassa on lukuisia cameo-rooleja, joten katselussa voi myös paneutua tuon aikakauden julkkisten bongailuun.
nimimerkki: mauge
