Voi surkeus, taas se on täällä. Twilight-ilmiö jatkuu kolmannella, tähän asti ehkä naurettavimmalla osallaan Epäilys. Saagan luoja, “kirjailija” Stephenie Meyer on kaivanut arsenaalista viimeisetkin aseensa taistelussa syntiä vastaan, ja kaataa tarinallaan sellaisen sangollisen vanhoillista moraalisaarnaa katsojan niskaan että katolinen kirkkokin kadehtii. En edes uskalla ajatella mitä sarjan viimeisissä osissa tapahtuu. Kaippa Edwardista tulee Jeesus ja Bella hedelmöittyy neitseellisesti.
Jos edellisessä Twilightissa vampyyri Edward halusi jättää tyttöystävänsä Bellan suojellakseen tätä, uusimmassa rainassa ensimmäisestä leffasta tuttu sairaalloisen pakkomielteinen, omistushaluinen ja mustasukkainen, eli Meyerin mukaan romanttinen Eddie on palannut. Bella pitää saada avioliiton liekaan hinnalla millä hyvänsä, että typy pitää näppinsä erossa sudeksi itsensä morfaavasta öljyvartalo Jacobista. Onko se nyt ihme, että seksiä pihtaava Edward pelkää asemansa puolesta, Jakke kun on Incredible Hulkin ja Hulk Hoganin rakkauden hedelmää muistuttava kuumaverinen lihaskimpale, jonka puvustukseen ei syystä tai toisesta ole viitsitty budjetoida senkään vertaa että heppu saisi edes joskus paidan päällensä. Lähes koko leffan Bella seilaa äijien välillä. Toinen on ideologioiltaan 1800-luvulla elävä kylmäverinen metsästäjä-keräilijä, joka vaatii pakkomielteisesti Bellaa siirtymään isältä itselleen, eikä suo tytölle lihan iloja ennen kuin on sormus sormessa. Seksi ilman avioliittoa on VAARALLISTA, onko selvä! Toinen sulhoehdokas on koominen alfauros, jonka personaallisuus juuttuu rintalihaksiin, mutta ainakin kaveri on kuumaa tavaraa vällyjen välissä. Valitse siitä nyt sitten. Kun tarinan kirjoittajana on harras mormoni, ei liene vaikea arvata kumpaan neito kallistuu.
Mitään muuta Bellan ei sitten onneksi tarvitse valitakaan! Kun neito aamulla herää, verenhimoinen poikaystävä on vieressä tuijottamassa herkeämättä omaisuuttaan (ja ei, tämä ei ilmeisesti täytä vainoamisen tuntomerkkejä). Kun Eddie omaisuuksineen kävelee ihmisten (tai muiden olentojen) ilmoilla, aina jostain pamahtaa paidaton Jakke suojelemaan tai kanniskelemaan (kyllä, kanniskelemaan) neitoa siksi aikaa kun Eddie käy lounastamassa. Onhan Bella kuitenkin loputtoman hauras, viattoman yksinkertainen neito joka ei selviä itse yhtään mistään. Myös vampyyrin, eli fyysisesti kuolleen olennon pakkomielle maalliseen avioliittoinstituutioon until death do us part -löpinöineen on outo ja epäuskottava, mutta väliäkö sillä. Niin on Twilight-saaga pääosin muutenkin. Missään vaiheessa sarjaa en ole myöskään ymmärtänyt mikä siinä Bellassa edes on niin saamarin ihmeellistä, että kaikki maailman maagisimmatkin olennot vaativat, että toi kimuli mulletännehetinyt. Mutta jälleen kerran, väliäkö sillä. Kunhan tärkeimmät arvoasenteet; naisen alavertaisuus mieheen nähden, vääristyneet valta-asetelmat, omistushalu ja esiaviollisen seksin tuomitseminen ovat läsnä, niin hitot käsikirjoituksesta!
No jotain hyvää sentään. Edellisten Twilightien tavoin, Epäilyksessäkin on erittäin laadukas soundtrack. Varsin mukavaa myös se, että soundtrackin laadukkaat artistit saavat harvinaisen paljon mainetta ja kunniaa levylle tehdyn oman mainoskampanjan ja markkinoinnin tuloksena. Levylle on jopa tehty omat mittavat nettisivut, joilta löytyy monenlaista infoa levystä ja sen bändeistä, livevideoita yms. Ja on leffa paikoittain viihdyttäväkin; Jacobin paidattomat, farkkusortseilla varustetut homoeroottiset kaverit ovat kuin suoraan Pahat Pojat kakkosesta, eikä teatterissa voi olla nauramatta. Myös kiusallisen kankea näytteleminen korneine repliikkeineen saa repeilemään. Esimerkiksi Cullenien iskä Carlislea näyttelevä Peter Facinelli voisi siirtyä otsaryppynäyttelemisellään suoraan Kaunareihin Eric Forresteriksi Eric Forresterin paikalle.
2000-luvulla elävänä modernina naisena on vaikea ymmärtää miten Stephanie Meyer, länsimaisessa yhteiskunnassa elävä alle nelikymppinen nainen kehtaa syöttää tällaista kuvottavan sovinista ja vanhoillista patriarkaattia nuorille, vaikutusalttiille teinitytöille? Olkoon kuinka mormoni hyvänsä, tällaisten arvomaailmojen ujuttaminen nuorille on edesvastuutonta ja ällöttävää.
